Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoittelun, on tapahtunut mukavia juttuja ja sitten niitä ei-niin-mukavia.

 

Koirat sairastivat jonkin moisen vatsataudin, josta Kepa selvisi muutaman päivän oksentamisella mutta Arco meni suhteellisen huonoon kuntoon. Koska vatsassa epäiltiin olevan vierasesineen koiran vatsa tähystettiin. Tähystyksessä ei löytynyt varsinaisesti mitään mutta otetuissa koepaloissa oli jonkinmoista häikkää. Eläinlääkäri diagnosoi sen autoimmuunisairaudeksi, on sillä jokin latinankielinen pitkähkö nimikin, jota en kylläkään muista. Lääkityksenä on nyt ollut antibioottikuuri ja kortisonia sekä kolmaskin lääke neutraloimaan vatsahappoja.  19.11 Arcolla on lääkäriaika, jolloin katsastetaan lääkityksen jatkoa.

 

Arcolta löytyi myös hänän tyvestä kummallinen kova ihoalue, jota lääkäri saa nyt sitten ihmetellä. Aluksi se tuntui vaivaavan koira mutta ei enää. Se on todennaköisesti tähystyksen jälkimaininkeja, koska koira sotki itsesä tähystyksessä pahoin. Koirat on tarkoitus pestä ensi viikonloppuna, joten saa nähdä vaikuttaako pesu asiaan millään tavoin.

 

Anun kanssa käytiin viime viikonloppuna eli 7-8.11 Kasvattajan peruskurssi Luumäellä. Aika pintaraapaisuhan se asioihin oli, mutta ihan mielenkiintoinen kylläkin. Itsestäni on mukava jutella eri koirarotuja omistavien ihmisten kanssa, ja koira-asiathan ovat aina mielenkiintoisia. Jatkokurssillekin menisin mielelläni, täytyy katsastaa milloin sellainen olisi. Saa nähdä tuleeko sitä kennelnimeä anottua, voisihan sen anoakin vaikka tuskin tulen tulevaisuudessakaan kasvattamaan yhtään pentuetta.

 

Muuten päivät ovat menneet peruskuvioiden mukaan, ollaan lenkkeilty ja köllötelty vierekkäin sängyllä. Kepalla on menossa karvanlähtöaika, joten sitä on tultu harjattua päivittäin. Koirat ovat treffailleet muita koiria lenkkien yhteydessä, ja hyvin ovat toimeen tulleet. Kepa pääsi tänään leikkimään vähän yli vuoden ikäisen australianpaimenkoirapoika Jepen kanssa. Olikin tosi mukavan oloinen koira tuo Jeppe.

 

Meillä on perheeseen tullut ikääkuin uusi jäsen kun Sandra on alkanut seurustelmaan. Tim on oikein mukava nuori mies, jolla ei kylläkään ole hirveästi kokemusta koirista mutta hyvin ovat juttuun tulleet. Varsinkin Kepan mielestä Tim on ihan ylikylän-juttu. Arcokin on suhtutunut ihan kivasti, ilman minkäänmoisia murinoita.

 

 

 

 

Jippii, nilkka on palautunut entiselleen. Totta näyttää pitävän vanhankansan sanonta "sillä se paranee, mistä on tullutkin", eli sinnikkäästi jatkoin vain lenkkeilyä vaikka nilkka kipeä olikin. Nyt se on ihan priimana ja näyttää yhtä nätille kuin ennenkin.

 

Mitäs meille onkaan viime päivinä tapahtunut? Anu kävi Mintan kera meillä leikkimässä. Hienosti meni, eikä Arco syönyt pentua vaikka Anu vissiin sellaista kuvitteli. No, oikeesti, Arco tulee kyllä juttuun useimpien koirien kanssa, eikä se todellakaan ole niin pimeä tapaus, että pennut suuhunsa söisi. Kepa on kyllä pentujen kanssa leikkisämpi ja kestää niiltä enemmän repimistä ym. epämukavaa verrattuna Arcoon. Mutta tiedossahan onkin tämä  Arcon suht laaja henk.koht. tilan tarve, joten koirat suhtautuivat Mintaan juuri niin kuin ne suhtautuvat muihinkin asioihin elämässään. Mintan vierailu sai kyllä oman petukuumeen pilviin, mutta malttia on onneksi meikäläisellä sen verran, että asiaa ns. katsellaan.

 

Muuten ollaan lenkkeilty normitapaan ja kolmestaan lenkkeilyä on lisätty, koska tavoitehan on, että tulevaisuudessa lenkkeillään kolmistaan, koska pentu pitää kuitenkin opettaa remmilenkkeilyn saloihin ilman isompia koiria. Ollaan suoritettu hienoja vieraiden koirien ohituksia ilman jupinoita, ja totuuden nimissä täytyy mainita, että niitä ei-niin-hienoja mahtuu mukaan myös. Arcolle ohitukset eivät ole ongelma mutta Kepa kuumuu liikaa. Olen edelleen tehnyt sen havainnon, että omaa pinnaa ei kannata polttaa, se on Kepalle kuin heittäisi löylyä kiukaalle. Oma erittäin rauhallinen, päättäväinen toiminta on paras tapa näissä ohituksissa niinkuin kaikessa muussakin toiminnassa koirien kanssa. Painotus edellisessä lauseessa on sanoilla : erittäin rauhallinen.

 

Tästä viikonlopusta on tulossa tosi kuuma, joten laitoinkin kellon soimaan jo viideltä. Lähdettiin koirien kanssa kävelemään Voikkaan lenkki, kun aamulla on kuitenkin viileämpää. Nähtiin muutama kissa ja sitten ihaltiin tovi taas sitä ns. tuttua hevosta siellä yhden omakotitaln takapihalla. Puljattiin hetki Kymijoessa ja seurattiin yhtä kalastajaa. Kotiin tultaessa heitin aamuruuaksi nappuloita pihalle, joten koirat saivat ns. etsiä itse ruokansa.

 

Serkuni Hanna oli perheensä kanssa tullut vierailemaan tänne päin Suomea. Käytiin Kepan kanssa tapaamassa heitä. Hannalla ja Juhalle on kaksi lasta Anni 5.v. ja Eero 2.v. Täytyy sanoa ja antaa papukaija merkki Juhalle ja Hannalle siitä kunka hienosti he ovat opettaneet lapsensa kohtaamaan koiran. Lapset käyttäyivät esimerkillisesti ja upeasti Kepan kanssa. Eeroa ehkä pikkaisen jännitti mutta ymmärtäähän sen toki kun koira on melkein lapsen kokoinen. Kyllä se ehkä itseäänkin hiemen jännitäisi jos koiran naama olisi melkeinpä omasi kanssa samalla korkeudella. Kepakin käyttäyi hienosti, sekin saa papukaija merkin. Kepa sai myös merkin lisäksi paljon muutakin, silityksiä, jäätelöä, kakkua ja nakkimakkaraa. Lapset olisivat syöttäneet sitä koko ajan. Anni olisi pärjännyt myös Arcon kanssa vai pitäisikö sanoa, että Arco olisi tullut juttuun Annin kanssa, niin hyvin tyttö osasi koiran kanssa olla.  Mukava oli tavata Hannaa ja hänen perhettään.

 

 

Nyt on koittanut se aika, kun alkaa tehdä mieli jäädä lomalle. No, lomaan taitaa vielä olla aikaa viitisen viikkoa. Kovasti olen miettinyt, että minkämoisia patikkareissuja olisi kiva loman aikana tehdä. Joten kirja "Suomen retkeilyopas" on ollut kovassa syynissä. Jos kävisi kävelemässä pienen karhunkierroksen, rengaslenkin Utsjoella, Riisitunturilla ja mukava olisi käydä myös Pyhä-Luostolla. Saariselällä tulee varmaan käveltyä päivälenkkejä... Olen tulevasta lomasta niin innoissani, että olen jo melkein pakannut koirat autoon.

 

Olen vissiin lenkkeillyt koirien kanssa liikaa, toinen nilkka on ollut turvoksissa viime viikonlopusta lähtien. Nilkka kärsii kyllä kävellä mutta turpoaa muodottomaksi työpäivän aikana, onneksi ei ole kovin kipeä.

 

Eilen palautettiin Kepan kanssa kotiinsa yksi omille teilleen lähtenyt koira. Ei siitä sitten sen enempää, ihmettelen vain joidenkin ihmisten järjenjuoksua. Jostain syystä nämä järjenjättiläiset sattuvat asumaan tällä meillä päin. Olen tehnyt sellaisen päätöksen, että jos näen irtokoiran haahuilevan yksinään, otan sen kiin ja toimitan esylle vaikka tietäisinkin missä koira asustelee. Siinäpähän omistajat sitten, edes, ihmettelevät, että mihin se koira on lähtenyt. Tämä kun ei ollut ensimmäinen palauttamani koira...

 

Koirien kanssa on touhuttu normijuttuja, lenkkeilty ja käyty koirapuistossa, piiloteltu nameja ja etsitty niitä. Mitään sen erikoisempaa en ole nyt jaksanut töiden jälkeen puuhailla, olo on iltaisella ollut kuin tapetulla madolla.

 

Ostin muuten furmunaattorin ja olenkin käynty koirat kertaalleen sen kanssa läpi. Arco pienini yhden kolmanneksen kun alusvilla väheni. Meinaan käydä koirat vielä toisen kerran läpi ja sitten taidan ne ennen lomaa vaikkapa pestä, niin ovatpahan nätteinä sitten.

 

Arcon fyseoterapia-aika peruuntui kun Patricia on joutunut jäämään sairaus/äitiyslomalle suunniteltua aikaisemmin. Todennäköisesti katsastan uutta aikaa eri terapeutille loman  jälkeen. Toivoisin, että voisin tulevan loman aikana juoksuttaa koiria mahdollisimman paljon irti, joten patikointikohteet valitaan sitten tämän mukaan.

Nyt viikonloppuna ollaan taasen lenkkeilty kovasti, olen käynyt ihastelemassa holskuvaavaa ja tehnyt koirille hankintoja, värkkäillyt kasvissosetta koirille oman pihamaan kasveista jne.

 

Lauantaina heräiltiin aikaisin eli viideltä ja lähdetiin kolmisin kävelemään Voikaan lenkki. Ihmeteltiin matkalla hevosta, joka on siirrtetty erään omakotitalon takapihalle. Hienosti tosin koirat siihen suhtautuivat, katselivat kiinnostuneina ja haistelivat ilmaa, eivät haukkuneet yhtään. Laskin koirat, hihnoissa tosin, läträämään Kymijokeen. Hauskaa tuntui olevan. Ilma oli aamulla tosi hieno, aurinkoinen mutta ennen puolta päivää aloikin sitten sataa, ja sitä riitti ihan iltaan saakka.

 

Anulle on tullut holskunpentu, Minta (Konnamuorin Lenita). Minta on Kepan veljentyttö eli niinkuin sukua meille. Minta on tosi sievä, sievä ei ehkä ole ihan ensimmäinen sana joka normaalisti holskusta mieleen tulee. Mutta enivei, Minta on sievä. Vein sille tuliaisiksi röhköpossun, ja tietty omille koirille piti ostaa samanmoinen. Näytti Minta röhköllä leikkivän mutta meillä kotona röhkö nousi oitis arvoon arvaamattomaan. Arco oli, minun ja Kepan iltalenkin aikana, ominut röhköpossun omakseen. Se jaksoi röhköttää porsasta koko illan, kanteli sitä suussaan ja makasi käpälä possun päällä, ja katsoi pahalla silmällä jokaista (lähinnä Kepaa) joka possua itselleen siltä mieli. Oli pakko käydä tänään ostamassa Kepalle oma röhkö, jonka Arco tosin omi senkin mutta vaikea on pojan kahta röhköä hallita, joten nyt Kepakin pääsee osalliseksi tuosta maagisesta lelusta. Röhköpossut on välillä jäähyllä hyllyllä ja niillä on ehdoton ulosviemiskielto. No niin, Mintaa palatakseni se on oikein tomera tyttö ja nopea. Ehti avata molemmat kengännauhani ja housunlahkeen nauhan sillä aikaa kun yritän sisäistää itseni Anun huusholliin. En meninannut muistaakaan kuinka pieniä holskut luovutusikäisenä ovatkaan, itsestäni tuntui, että Arco ei noin pieni ole koskaan ollutkaan.

 

Arco on lenkkeillyt uudessa, hienossa kolmenmetrin monitoimihihnassa myös Karin kanssa. Ostiin siis koirille uudet taluttimet kun Kepa, pihteinen, meni pureksimaan poikki toisen jälkiliinan, joissa olin koiria taluttanut. Ostin nyt nahkaiset Jokken hihnat. Toivotaan, että allekirjoittaineen kädet kestävät nämä nahkahihnat.

 

Tänään, vaikka ilma on helteinen, olen jo ehtinut kävelleä Arcon kanssa peruslenkin ja Kepan kanssa Voikkaan lenkin. Arcon kanssa tavattiin irrallan oleva spanieli Sulo, joka ei valitettavasti Arcon suosioon päässyt vaan sai hatkat. Arco on nyt ilmeisesti tullut siihan ikään, että vieraat urokset eivät ole enää niin kiva juttu, tai sitten sille on vaan sattunut huono päivä. Kepan kanssa katseltiin sitä takapihan hevosta, tänäänkin. Ja tytsy puljasi Kymijoessa totuttuun tapaan. Hevonen ratsastajineen tuli puljaamaan jokeen myös, joten me vähän niinkuin pienempinä päätettiin poistua paikalta. Seisoskeltiin sillalla ja katseltiin sieltä hevosen joessa puljaamista.

 

Jos intoa ja jaksamista vielä illalla rittää, voisi koirien kanssa vielä käväistä jossakin käppäilemässä.

 

 

 

Käytiin Arcon kanssa Kouvolassa reenailemassa eilen. Lähinnä otettiin luoksepäästävyyttä ja halusin nähdä kuinka poika suhtautuu kahteen täysin uuteen ihmiseen aivan uudessa paikassa. Ensin laskin Arcon haistelemaan Lauraa ja Viiviä niin, että he eivät kiinnittäneet mitään huomiota koiraan. Arco oli ihan innoissaan  ja pyöri heidän ympärillään häntä heiluen. Sitten otettiin pari kertaa niin, että laskin Arcon Viivin ja Lauran luo ja he antoivat koiralle lihapullaa, ilman sen kummempaa kontaktinottoa. Sitten kokeiltiin vielä niin, että Arco istui vieressäni ja Laura ja Viivi vuorotellen kävelivät koiran eteen ja sen jälkeen poispäin. Summa summarium. Luoksepäästävyys meni siis hienosti.

 

Oikeastaan on aika ihmeellistä miksi Arco joskus rähähtää ihmiselle. Toki tiedossani on mikä vieraan ihmisen käytöksessä ko. toiminnan koirassa aiheuttaa. Mutta koirassa on kuin onkin kaksi täysin eri puolta. Luoksepäästävyys on luonnetestin se osio, joka on Arcon akilleenkantapää, ja siksi sitä nyt harjoitellaan. Toki Arcolle on vieläkin hankalampaa se, että se on yksin kiinni jossakin. Tästä on kokemusta lähipäivien ajalta ja koira olisi suurinpiirtein syönyt ihmisen joka sitä lähestyi. Tämä luoksepäästävyyden osio täytyisi lisätä harjoituslistaan.

 

Lisäksi otettiin Arcon kanssa kosketuskeppiä  ja kosketusalustaa. Harjoitukset menivät ihan kivasti mutta Viivin Aldoa olisi ollut kyllä kiva Arcon mielestä seurailla.

Lopuksi ihan vaan leikittiin eli koira roikkui jäljestyshihnassa kiinni. Tämä siksi, että patukka oli unohtunut kotiin. Halusin lisäksi nähdä rupeaako Arco taisteluleikkiin vieraassa paikassa ja häiriöden alla. No, tässä ei todellankaan ollut ongelmia. Arcoa sai pyörittää ilmassa ja poika repii murinan säestyksellä jälkiliinasta tehtyä patukkaa. Seuraavaksi täytyykin koettaa leikkiikö Arco samalla innolla vieraan ihmisen kanssa.

 

Tänään otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kävelin Voikkaan lenkin molempien koirien kanssa erikseen, aikka meni yhteensä kolme tuntia. Arcon lenkillä tuli meitä vastaan hevonen kera ratsastajan. Arcon mielestä niille kannatti vähän murista ja hevosta olisi ollut kiva vähän haistella. Yleensä Arcon on ohittanut hevoseläimet ilman kommentteja ja luulenkin, että tänään murina kohdistui enemmänkin pihaansa vartioivalle etelävenäjänpaimenkoiralle kun ratsukolle.

 

Kepan kanssa lenkkiä kierrettäessä ei kummempia tapahtunut. Tytsy puljasi innoissaan Kymijoessa ja haki vedestä sinne heittämiäni keppejä. Olisi varmaan tehnyt ihan uimakierroksenkin jos olisi irti ollut. Veden virtaus joessa on vaan niin kovaa etten uskalla koiria sinne päästää irrallaan. Kepa mielellään kulkisi pieni veto päällä ihan hihnan koko pituuden päässä, joten oikeastaan koko lenkin aikana harjoiteltiin kulkemista niin, että hihna ei kiristy. Kepa osaa kulkea hihanssa tosi nätisti silloin kun hihna on lyhyellä, se kävelee pää ihan vasemman reiteni vieressä. Ongelmat syntyvätkin silloin kun hihnaa on enempi tarjolla, eli Kepa ei Arcon tavoin ymmärrä, että kun hihna kiristyy täytyy toimia niin, että se löystyy. Niinpä pysähdyin joka kerta kun Kepan hihan kiristyi ja odotin että koira itse löysyttää hihana palaamalla luokseni.

 

Tällaista tällä kertaa. Työviikko odottaa ja loma lähenee.

Käytiin viime viikolla torstaina Kepan kanssa taas Kouvolassa reenailemassa. Nyt mukana oli kosketusalusta. Hyvin Kepa jaksaa keskittyä. Otettiin vähän myös "väljää" seuraamista. Seuraavaksi eli tulevana lauantaina otan mukaan Arcon. Sen kanssa meinaan harjoitella luoksepäästävyyttä ja ihan perusjuttuja eli alustaa ja keppiä. Mietin, että pitäisikö ottaa mukaan hajurata ja harjoitella sen kulkemista. Laittaa päähänsä mietintämyssyn...

 

Hirveästi ei olla nyt puuhailtu kun allekirjoittanut on ollut viikolopun juhlista ihan poikki. Normilenkkejä ollaan tehty mutta siihen se sitten on jäänytkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua, joten päivitellääns meidän lauman tapahtumia.

 

Arco kävi eläinfysioterapeutti Patricia Hirnin vastaanotolla. Patricia löysi koiran selästä kolme ns. nikamalukkoa ja koiran peräpään lihakset ja oikean kyljen lihakset olivat jumissa. Lukot saattin aukaistua, ja todennäköisesti ne sekä oikean kyljen jumi olivat peräisn samasta tapahtumasta. Patricia epäili, että Kepa on juossut täysillä päin Arcon vasempaan kylkeen. No, joka tapauksessa nikamalukot eivät olleet vanhoja tapuksia koska ne saattiin helposti auki eikä koira ollut muuttanut painon painopistettä esim. etujaloille. Takapaan lihasjumit sen sijaan johtuivat Patrician mielestä Arcon "olemattomista" kulmauksista, joten tämä jumitus oli rakeenteellista. Käymme uudelleen Patrician vastaanotolla 14.5. jolloin koiran kunto tarkistetaam. Sain Arcolle myös jumppaohjeet.

 

Kepa kävi kahden kulmahampaan poisto-operaatiossa tämän viikon maanantaina eläinsairaala Sykkeesssä. Poistettiin oikean puolen ylä-sekä alahammas. Operaatio sujui hyvin, suuhun laitettiin itsestäänsulavat tikit ja koira sai kolmen päivän Metacalm- kuurin. Tänään suuta tutkiessani huomasin, että tikit ovat joa hävinneet, vähnän Kepa vielä suutaan "ihmettelee" mutta on toipunut hyvin. Kuono on vielä oikealta puolelta hieman turvoksissa.  Kepan käytös lenkeillä on muuttunut samanlaiseksi kuin joskus aikoinaan eli positiivieen suuntaan, todennäköisesti hampaat ovat sitä vaivanneet. Toinen jäljellä olevista kulmahampaista on myös kulunut mutta sen jatkotoimenpiteet päätetään myöhemmin.

 

Koirat madotettiin strongholdilla ja seuraavaksi ne saavat punkkeja vastaan bayvantic vet`in. Koirat on myös nyt pesty, joten kesä voi alkaa. Kissoista Noorus ja Zulia kävivät myös pesulla ja föönissä tänään. Koirien kanssa on lenkkeilty ja käyty aamuisin koirapuistossa.

 

Olen ollut tämän viikon lomalla, joten olen kerinnyt hommailla vaikka mitä. Tosin pääsääntöisesti kaikkea kotiin ja pihaan liittyvää sekä Sandran ylioppilasjuhliin liittyviä juttuja on tullut hoideltua. Koirille olen tehnyt puuroa pakkaseen samoin kasvissoseita, nokkosta on saanut jo omasta pihasta soseeseen mukaan.

 

Huomenna alkavat sitten taas työt ja seuraava loma on näillä näkymin elokuussa.

Koska Arco sisäelimet todettiin ultrauksessa siisteiksi eikä ongelman pitäisi olla siellä suunnalla, varasin koiralle ajan eläinfysioterapetti Patricia Hirnille. Eläinlääkärin mukaan Patricia pitäisi sitten pystyä paremmin toteamaan onko vaiva lihasperäistä vai rangasta johtuvaa. Eläinlääkäri Lottahan löysi ultran yhteydessä Arcon selästä kaksi aristavaa kohtaa, rankaa tutkittaessa käsikopelolla Arco ei ragoinut mutta lihaksia käsiteltäessä reagoi selvästi. Fysioterapia aika on 15.4. keskiviikkona.

 

Lotan suosituksesta annoin Arcolle vielä kipulääkettä viiden päivän ajan, nyt pari päivää on menty ilman lääkettä. Arco on ollut "normaalinoloinen" ja ollaan touhuiltu tavalliseen tapaan. Iltaisin koira vaikuttaa hieman äreältä mutta tiedä sitten, että johtuuko väsymyksestä. Olen nyt käynyt molempien koirien kanssa kolmistaan lenkillä kerran päivässä, toinen lenkki on tehty sitten kummankin kanssa erikseen.  Tänään ajettiin aikaisin Naukion koirapuistoon juoksemaan. Kepalla oli tosi kivaa ja Arcokin intoutui juoksemaan. Kepan kanssa on tehty onnistuneita koiraohituksia, hyvä me!

 

Kepan hammasoperaatioon on varattu aika maanantaiksi 27.4. ja mulla on sitten loma. En tosin muista olenko jo tästä kirjoittanut mutta toinen kerta ei ole pahitteeksi.

 

Kepan kanssa kyläiltiin tässä menneenä viikkona tätini Ritun luona. Ritu oli varsin otettu kun Kepalle maistuivat kaikki hänen tarjoamansa herkut eli piparit ja kuivakakut. Arcohan on aina Ritulla kyläillessään nyrpistänyt nenäänsä moisille ja murentanut ne vaan pitkin lattioita. Kepa käyttäyti kylässä hienosti tosin äityi vähän hakkumaan kerrrostalon käytävästä kuuluville äänille.

 

Varsin merkillistä mielestäni oli kun juttelin äitini kanssa puhelimessa Arcon fysioterapiasta, äitini totesi, että "meinaatko, että se antaa ihan vieraan koskea itseensä?" johon minä  "kyllä varmaan, onhan se fysioterapeutti tottunut koiria käsittelemään". Äitin "niiin, ja onhan sillä varmaan käytössä kuonokoppakin".

 

Perin kummallinen epäluottamuslause meidän sylipuudelista Arcosta, joka on siis ihan kaikkien kaveri.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Käytännössä toimin näin; Kosketusalustan koskeminen tasulla on Arcolle jo aiemmin opettu. Nyt joka kosketuksen jälkeen vaihdoin alustan paikkaa. Käytin apuna naksua ja namin heitin alustasta poispäin, että sain koiran liikkumaan. Kun tämä sujui hyvin, laitoin alustan häkkiin. Arco kävi painamassa tassulaa alustaa, naksautin ja heitin namin häkistä poispäin- sain koiran pois häkistä. Muutaman onnistuneen harjoituksen jälkeen häivytin alustan. Ensin naksautin kun koiran etupää oli häkissä-palkkaus häkistä poispäin ja muutaman kerran jälkeen nostin kriteeriä niin, että naksautin vasta kun koira oli häkissä kokonaan. Käskysanan "häkkiin" otin käyttöön siinä vaiheessa kun jätin kosketusalustan pois käytöstä. Lähinnä siksi, että Arcolle on opettu käsky"paina"liittyen kosketusalustaan enkä halunnut koiran menenvän sekaisin. Arco oppii todella nopeasti mutta ei jaksa "jankata" jo osaamiaan asioita eli kiinnostus lopahtaa aikaisen nopeasti.

 

Kepalle opetin kosketusalustaan koskemista eli kriteerinä oli, että koira koskee tassulla alustaan. Kepalle en meinannut tähän liittää mitään käskysanaa. Kepa on oppimisessaan Arcoa selvästi hitaampi, saattaa johtua myös siitä, että sen kanssa ei niin paljon ole treenattu. Aluksi Kepa tarjosi katsekontaktia, joten päädyin sheippaamaan koiraa alustaa kohti. Ensin riitti kunonolla alustan koskeminen ja palkkasin alustalta. Sitten vaihdettiin kriteeriä niin, että alustaa piti koskea tassulla ja pakan heitin alustasta poispäin- sain koiran liikkumaan. Kepalla on joko Arcoa enemmän miellyttämisenhalua tai sitten se on vaan pitkäjänteisempi. Se jaksaa puurtaa hommia paljon Arcoa kauemmin. Pientä piippaamista esiintyi kun se turhautui. Huomenna meinaan opettaa Kepankin menemään häkkiin käskystä.

 

On tosi kiva huomata kuinka innoissaan koirat ovat kun niiden kanssa tekee noita juttuja. Enemmän vaan pitäisi olla aikaa niiden kouluttamiseen. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä koulutusmetodi sopii holskuille kun nenä päähän.

Arco on ollut tänään parempi, se ei ole ulahtanut tms. ylösnoustessa tai makaamaan käydessä. Lumihangessa kävelyä se edelleenkin "arpoo" eli ei mielellään menisi, kävelee mielummin tasaisella asfaltilla. Tänään käveltiin hidasta vauhtia ns. peruslenkki, loppuvaiheessa innoissaan hyppäsi minua päin ja toinen takajalka petti alta (siis siinä vaiheessa kun koira oli jo maassa neljällä jalalla). Mutta käveli kyllä kotiin ja oli ihan suht ok. Vatsa on löysällä mutta johtuu varmaan lääkkeestä. On jo vähän leikkinyt Kepan kanssakin ja häntäkin heiluu jo. Saa nähdä kuinka ensiviikolla käy kun kipulääkekuuri loppuu...

 

Eilen illalla Arco ei halunnut kävllä iltalenkkiä vaan kääntyi noin sadan metrin päätä takaisin kotiin. Eli olenkin kävelyttänyt sitä sen mukaan kuin se itse haluaa kävellä. Pääsee nyt hyppäämään sohvalle ja sänkyyn. Itselläni on vahva mutu-tuntuma, että Arcolla on jotakin häikkää selässä lonkkien yläpuolella niin, että se vaikuttaa takajalkoihinkin.

 

Kepan kanssa lenkkeiltiin eilen Melkunmäen lenkki ja Sandrakin oli mukana. Tänään harjoiteltiin koirien kanssa katsekontaktiin kestoa.

 

 

Tosin tämä muutos helpottaa myös työjuttuja, joten kanakurssin pois jäämistä ei voi kokonaan laittaa Kebnen syyksi.

 

Arco on tänään ollut vähän parempi mutta olen varannut sille ensi viikoksi sisäelinten ultrauksen. Sittenpähän tiedetään missä kunnossa koiran on sieltä suunnalta. Olen myös varautunut siihen, että se mahdollisesti mangneettikuvataan pikapuolin.

 

Johan tässä on tapahtunut vaikka mitä, valitettavasti ei mitään hirveän positiivista. Koirien silmäpeilaus siirtyy hamaan tulevaisuuteen eli yritetään saada nyt nämä ilmi tulleet "viat" korjattua ja katsellaan sitten silmiä.