| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2006/6/14 Eija kirjoittaaOn ollut työntäyteisiä päiviä niin en ole Arcon sivuja ehtinyt aina päivittämään. Arco on ollut muutamat viime päivät Sandran ja Karin kanssa kotona, huomenna olisi Arcolla ns. työpäivä eli otan sen töihin mukaan.
Aamulla aikaisin ollaan käyty tuolla metsässä ja Arco on saanut olla irti. Samalla ollaan harjoiteltu odota-käskyä eli Arcon tulisi odottaa paikallaan minua kun kävelen sen luokse. En tiedä onko käsky kuinka vaikea mutta toimii jotenkuten. Samoin ollaan harjoiteltu tassu-käskyä eli tassun antamista. Mielestäni moinen käsky on aivan turha mutta eikös jokainen koira ko.käskyn osaa? Arcon tassun antaminen tapahtuu vain makuulla, ja tällä se "ruinaa" nameja kun istumme aina lenkin jälkeen tovin rappusilla. Samalla olen nyt lenkillä yrittänyt opettaa Arcoa kulkemaan vierellä mutta tämä on vasta harjoitusasteella.
Illalla ollaan lenkkeilty aika pitkä lenkki tuolla pyörätiellä niin pääsee poika harjoittelemaan tuota vastaantulevien ihmisten, pyörien yms. ohitusta. Arco on ruvennut reagoimaan ulkoa kuuluviin ääniin haukkumalla sisätiloissa, mikä ei oikein ole mukavaa. Epäilen tämä olevan myös huomion hakemista. Ihmiset kun reagoivat ko. toimintaan heti. Onneksi kissat ovat haukkumiseen jo tottuneet ja pitävät sitä penskan käyttäytymiseen kuuluvana juttuna.
Olen aina "inhonnut" turhaan haukkuvia koiria ja siksi onkin ollut mielenkiintoista havaita itsessään yksi erikoinen piirre. Arcon haukkuminen ei sinänsä häiritse minua mitenkään. Onkohan tuo oman koiran haukku jotenkin mukavamman kuuloista kuin vieraan ? Kysessä lienee " naapurin kakarat, meidän lapset"-efekti  2006/6/12 Arco kirjoittaaArco kirjoittaa:"Meille on muuttannu Nukku-Matti
 ja se on tunkeutunnu tonne äipän sisälle, korvasta miä veikkaan. Se Nukku-Matti pistää ihmiset nukkuu kovast, sillee, ett ne ei meinaa jaksaa herätä millään. Eileen myö nukuttiinkin aika pitkään, kaheksaan asti. Miä tosin palloilin tos pihal pariin otteeseen ja sitt välil miä köllöttelin tääl sisäll. Minuu ei haitannu yhtään tollain löhöilypäivä mutt äippä sano, ett "päivä menee ihan pilalle, olis vaan pitänny laittaa toi herätyskello soimaan".
Kahelttoist myö lähettiin äipän ja Sandran kanss kävelee. Käveltiin tonne Voikkaalle ja taas siäl oli hirveesti liikennettä ja paljo ihmisii. Äippä sanokin, ett sinne kantsii mennä jos haluu totuttaa minuu kulkemaan ruuhkas. Aurinko alko paistaa kovast ja myö oltiin loppumatkast ihan poikki koko porukka. Miä kävinkin sitt nukkuu, toi "oman kämpän" laattalattia on minus ihanan viilee, sinne miä sitt pötkähin makailee.
Miä olen nyt tosisaani yrittänny päästä noitten kissojen suosioon, yritän olla niinkun sillee rauhallisest
 . Kiva niit ois kyll jahtailla....toi Olga vetää herneet nenään heti jos miä vähä yritän.Illall lähettiin sitt äipän kanss kävelylle. Käveltiin toi meijän "peruslenkki" ja tultiin tuolt Käki-mettän kautta kotiin. Miä sain olla siell taas irrallaan. Äippä on sitä mieltä, ett yhen kerran päiväs min täytyy päästä juoksee irrallaan. Siel myö otettiin noi uuet mettä kuvat.
Tänään myö nukuttiin seittämään, se Nukku-Matti on siis vielkin meill. Miä toivon ton äipän takii, ett se Nukku-Matti korjais ne kamppeensa ja muuttais muulle. Äippä menee töihin meinaan kaheksaks huommeen. Miä jään Sandran kanss kotiin.
Myö käytii iskän ja äipän kanss aamull kävelees. Ekaks mentiin tonne Pessankoskelle, kun toi äippä tuntuu olevan ehottoman varma, ett min pitäis tykätä uimisest. En miä tonne jokee oo halunnu viäl mennä ja äippä sanookin, ett "Arcolle täyttyy ostaa sellainen lasten uima-allas pihalle, sellainen kova, jossa se pääsee touhuamaan. Kun se tykkää niin kovin noista vesilätäköistäkin". Iskä sanoo vaan, ett "ymhyh". Nyt iskäkin huomas kuinka hianost miä osaan remmis kävellä ja muutenkin totella. Yks päivä iskä sano äipälle, miä kuulin, ett "mitään koiraa ei saa kulkemaan remmissä niin ettei se vetäisi": Siihen äippä sano, ett "lyödäänkö vetoa?". Mutt ei ne sitte mitään lyönny, ne on muutenkin aika rauhallisii tyyppejä
 . Pari koiraakin nähtiin toll lenkill. Yhtä miä pääsin ihan haisteleekin, vaikk äippä on aika tiukkana täss haistelu-asias. Mutt se koira oll joku iskän tutun koira ja osas äipän mielest käyttäytyä hianost. No, siin myö sitt haisteltiin ja minust tuntu, ett miä oon niinkuin aikuiset koirat . Miä olin niin polleena, ett kun myö ohitettiin Nallen ja Pikin piha, niin miä en yhtään haukkunnu niille vaik ne haukku mulle. Nalle ja Piki on samojedeja, ja myö nähää ne melkein joka päivä iltalenkill. Miä vähä niinkun tunnen ne jo. Sitt miä loppulenkil olin niin hianost ja aikuismaisest, ett iskäkin halus minuu taluttaa. Tähä asti se on sanonnu äipälle, ett " menen Arcon kans lenkille sitte kun olet opettanut sille niitä käytöstapoja". Nyt se on sitte oikein todistetus näytetty, ett meikä osaaa käyttäytyä.Hilkka, iskän äiskä, tuli käymään meill lenkin jälkeen. Miä olin ihan nätis enkä yhtään hyppinny. Äipää moikkas Hilkan ensin ja Hilkka meni tonne olkkarin sohvalle istuu ja sitt miä pääsin moikkaamaan sen. Siin myö Olgan kanss makailtiin vieretysten olkkarin lattial. Ja iskä oll tosi innoissaan kun osattiin olla kunnoll.
Tot kameran käyttöö meijän pitää viäl harjotella, sanoo äippä. Mut kuvat oll meijän mielest ihan kelvollisii ekoiks otoksiks. Siin kameras on aika paljon kaikkii toimintoi, kuulemma. Lisäks meikä on niin nopee, ett kaikki hyvät tilanteet on jo ohi kun äippä pääsee kuvaa. Siks noit poseeraus kuvii oll noin paljon. Miä kun osann käskyst olla hetken paikoillaan.
Myö kirjotellaan tänään viäl vähä lisää kun ollaan käyty siell "koirakoulus". "
"No, nyt on sitte käyty koulu katsastamas. Ihan kivalle vaikutti min ja äipän mielest. Siel oli koirii sen verran, ett ol kaks ohjaajaa. Myö mentii sinne aika aijois, kun toi äipää ei ollu varma mis se koulutuskenttä on. Hyvin myö löyettiin perille. Oli vaan tosi kuuma eikä siel oikein ollu varjoista paikkaa missään. Siel ol kaiken rotusii koirii, ihan tosi pikkusest sekarotusets amerikanbuldoggiin. Se amerikanbuldoggipoika oll vast viis kuukautta vanha mutt ol paljo meikäläist isompi. Omistaja kerto, ett siit tulee sellain seitkytkiloin
 . Ens maanantain haetaan meikälle toi toinen rokotus ja sitt alotetaan toi koulunkäynti. Miä en yhtään siel haukkunnu kellekään ja istui sekä makailin ton äipän jalois. Miä en oikein sellasist pienist ja lyttynaamasist koirist välitä, minust ne muistuttaa tott meijän Zuliaa ja siks miä olen vähä sillee varuillaan niitten kans. Sit amerikanbuldogin omistajapariskunnan toista koiraa, joka oll bokseri/amerikanbuldoggimix, miä olisin kovin tykänny moikata vaik sillkin oll lyttynaama. Kateltiin sit touhuu aikamme ja lähettiin sielt aikasemmin kun muut pois, ol tosi kuuma ton äipän mielest. Se kun ei oo mikään helteen ystävä.Iltalenkill nähtiin jotain sellas mitä en oo viäl koskaan nähny.
 Poni ja kärryt!!!!Voi jee, kun min piti haistella ilmaa ja vähä haukkua. Sit se poni kakkas tonne pyörätielle ja miä olisin halunnu syyä ne kaikki. Äipän piti oikein ottaa minut sylii, miä kun en millään meinannu niis herkkupaloist päästä ohi
 . Muuten miä käyttäydyin ihan hyvin, mitä nyt yhtä rullaluistelijaa haukuin, sill kun oll sauat mukaan ja sellain outo kypärä. Sit miä pääsin viäl moikkaa tot naapurin Tuiskuu, se oll menos tonne joelle uimaa. Miä olin kuulemma kasvannu tosi paljon.Äippä sano, ett huommeen noustaan tosi aikaseen ja lähetään tonne Melkunmäen mettään muutamaks tunnik. Äippä sano, ett minuu ei huommeen saa pitää pihal kauaa, meijän pihaan kun paistaa aurinko koko päivän  . Äippä sano, ett sit kun se tulee töistä, niin illal voitais vaik käyä kattoos kiinnostaako toi uimiin minuu jo. On kuulemma luvattu tosi lämmint päivää huomiseks. Ai, niin iskäll alko neljän viikon kesäloma.2006/6/10 Arcon aatoksiaArco kirjoittaa:" Aamulla lähettiin aikasin, joskus viien jälkeen tonne mettään. Ekas mentiin tohon vastapäiseen Käki-mettään ja sitte siitä suoraan Lintuvuorentien pöyörätien yli tonne Melkunmäen mettään. Miä sain taas juosta vapaana, ainoastaan tos pyörätien kohas olin vähä aikaa remmis. Äippä pelkäs, ett jos joku on vaikk menos pyöräll tehtaalle töihin niin se saa meikän kaveriks. Siell Melkunmäen mettäs seurailtiin muutamii eri polkui ja katottiin mihin ne johtaa. Meill oll ikäänkuin sellanen kotiseutukierros. Samall toi äippä välill minuu "käskyttää", milloin pitää istua ja milloin tulla luokse. Sitt miä joskus löyän sielt mettäst sitt ihan samaa jauhelihaa mitä miä tääl kotoonkin syön. Miä vähä arvelen, ett äipää sit laittelee sinne kivien tai sammaleen päälle. Myö kun ollaan niinkun saalistamas niin pitäähän sitt saalist sitte tulla, sanoo äippä. Jos me ei saatais sitä saalist niin toi äippä ois huono johtaja meijän laumalle
. Parisen tuntii myö tuoll mettäs vissiin pyörittii.Sapuskan jälkeen miä otin päikkärit ja sitte äippä sekä Sandra läks Kouvolaa kaupoille. Myö jäätii kissojen ja iskän kaa kotii. Miä vetelin sikeit ja iskä siivoili. Myö oltii kissojen kanss tosi hianost, myö aletaa ymmärtämää toisiamme. Kaikki on tääl aika innoissaan
 . Olga jopa uskals tänää käyä tuoll niitten veskis vaikk miä makasin ihan siin vieres.Kun noi likat tull Kouvolast niin myö äipän kanss lähettii pihalle, tai siis kävelee. Laajennettiin tot kotiseutukierrost ja kävästiin kattelemas tota mettää joka jää junanradan ja tehtaalle menevän tien väliin. Siel miä en saannu olla irti. Äippä sano, ett " kun ei tiedetä mihin ne polut johtavat". Siell olikin tosi hianoi kallio ja välil polku meni ihan sellasen jyrkän kallion reunal. Äippä sano, ett sinnekin mennään viäl uuelleen. Me meinataan tutkia koko lähitienoon mettät. Pyörätiell olikin kiva vesilätäkkö jos miä leikiin varmaan kymmenen minuuttii. Ekaks miä pörisin sinne ja sitt läiskytin vettä käpälä ja siit tulikin kivoi kuplii. Miä jahtasin niit kuplii ja yritin ottaa niit suuhun
. Äippää nauratti ja se sano, ett miä olen ihan hassu. Loppumatkan miä kävelinkin esimerkilliset eli ns. nätisti. Parisen tuntii meill taas meni jutuis.Äippä osti tänään itteleen kameran, ett se voi ottaa minust kuvii ja laittaa niit tänne näkyvii.
Myö vähä harjoteltiin tänään ja miä osaan jo ottaa poseerausasennon. Miä poseerasin niin tosisaan, ett äippää nauratti ihan hirveest ja niis kuvis tuli kummallisii. Jossain ei näkynny kun min pää ja jossain min häntä. Äippä sano, ett huommeen otetaan lisää ja sitt laitetaan ne tänne näkyviin. Saatte sitt kattoo kuin miä olen iso ja komee poika.
Miä en enää oikein jaksa kiinnostuu nois autoist, se onkin äipän mielest erinomain juttu. Sitt miä oon keksinny sellasen asian, ett noi ihmiset tykkää paljo enemmän jos niit puremisen sijast nuolee
. Miä oon vähä tot puremist lopetellu ja sekin on äipän mielest erinomain juttu.Maanantain myö kuulemma mennää kattoo, ettt millast siel koirakoulus on. Äippä kerto, ett meijän tavote on sellanen, ett minuu vois pitää irti ihan missä vaan enkä miä häippäsis omille teilleni. Sitte me voitais ruveta aattelee niit jälki ja raunio hommii.
 Tot pihan vahtimist haukkumall miä en taija kyll lopettaa, kyll miä hiljenen kun mulle sanotaan, ett "riittää jo". Kyll meikäll on vaan hiano ääni. Ehdotin äipälle , ett voitas nauhottaa sitt tänne vähä niinkun taustaääneks, mutt ei se suostunnu. Kummallist . ".2006/6/9 Eija kirjoittaaTämä oli meillä hieno päivä. Aamulla käytiin metsässä Arcon kanssa käppäilemäsä, minusta on mukavaa antaa sen juosta vapaana. Tämä päivä oli Arcolle ns. työpäivä eli se lähti kanssani töihin toimimaan parturi-kampaamon "vartiokoirana". Vähän minua jännitti, että menisikö päivä yhtä hyvin kuin Arcon edellinen työpäivä.
 Aamulla Arco makaili omissa tiloissaan, herellä tosin, ja Zulia makasi puolen metrin päässä koirasta. Siinä ne sitten toisiaan tuijotteleivat ja ajattelivat kai, että samaan porukkaan tässä sitä sitten kuulutaan.
 Päivä meni esimerkillisesti. Pientä vinkumista oli ihan alussa mutta nopeasti poika nukahti sosiaalitiloihin nukkumaan. Käytiin ruokatauolla puolen tunnin ulkoilureissu ja toinen pikainen pissireissu. Välillä Arco makasi kevythäkissä jalat kohti kattoa niin, että ei poika ainakaan stressannut.
 Iltalenkki olikin tänään lyhyen lainen. Kävimme tuossa Pessankosken rannassa katsomassa Arcon uimamahdollisuuksia. Hyvältä vaikutti ja paljonhan siinä koiria käydäänkin uittamassa. Ranta lähtee viettämään loivasti joten uimaan on helppo mennä vasta-alkajankin. Tapasimme oikein sievän shelltitytön, joka asustaa tässä lähellä. Arco käyttäytyi hienosti, olisi mennyt haistelemaan mutta tyttö osoitti selvästi ja rauhallisesti, että pienet rasavillipojat eivät kuulu sen topteniin. Niipä Arco rauhoittui makaamaan jalkoihini ja tyytyi ihailemaan neidin söpöyttä kauempaa. Juttelimme sheltin omistajan kanssa pitkän tovin tuossa sillalla. Ohi ajeli useampikin perävaunullinen rekka, mutta Arco makaili/ istui aivan rauhallisena vieressäni. Olin siitä oikein ylpeä
 . Lisäksi juttukaverini totesi Arcon osaavan kävellä hihnassa todella hienosti. Joten vetämättömyysharjoitukset tuottavat hedelmää. Hyvä me!!!!Arcon ulkonäkö herättää ihmisissä uteliaisuuta. Usein kysytään rotua ja sitten ikää. Hollanninpaimenkoirasta harva ihminen juurikaan mitään tietää ja olenkin valaisut Arcon väritystä. Mielestäni kun raitojen puuttuminen saa sen näyttämään aivan joltain muulta kuin ko.rotuiselta. Ihmiset ovat kyllä sen ulkonäköön erityisen ihastuneita, joten keltaisten koirien hyväksyminen jalostukseen saisi rodun pariin todennäköisesti lisää harrastajia.
 Arcoa on jo kaksi kertaa sanottu ketun näköiseksi, vaikka minusta jos sen väritys olisi harmaa se olisi ilmetty susi. Monesti Arcon koko saa ihmiset toteamaan, sen iän kuultuaa, että siitä sitten kasvaa iso. Niin, että onkohan se jokin "hormoonihirviö"? Punnitsin sen tänään aamulla ja se paina jokseenkin kymmenen kiloa. Kylkiluut tuntuvat selvästi niin, että ei se lihava ole. Kokoa on muutenkin sen verran, että kynsiä ei oikein voi enää leikata niin, että se makaa sylissä. Ko. toimenpide suoritetaankin nykyisin niin, että istutaan molemmat lattialla. Pitäisi saada se kamera hankittua niin saataisiin uusia kuvia komeasta pojasta, Sandran kamera kun on korjattavana.Arcolta on lähtenyt toinen kulmahammas. Tiedä sitten mihinkä se on kiinni jäänyt killumaan. Ilmankos onkin tuntunut siltä, että pureminen on vähentynyt. Se ei siis vain ole tuntunut
. Nyt minulla alkoi ns. pitkä vapaa eli on kolme vapaapäivää. Huomenna taidetaankin herätä aikaisin ja lähteä muutamaksi tunniksi tuonne metsään kävelemään. Mikään ei ole niin mukavaa kuin aikaisin aamulla metsässä olo, ainakaan Arcon mielestä. Onneksi se pysyttelee lähettyvillä eikä haahuile omiaan. Olenkin mennyt välillä piiloon niin, että oppii pitämään minua silmällä. Saa nähdä milloin hajut vievät voiton meikäläisen "ihanuudesta". 2006/6/7 Arco pakinoiArco kirjoittaa:"Tänä aamuun äippä nukku pommiin eli se heräs vast varttiivaille kuus. Miä oli jo vähä sillee, ett eiks se meinaa herätä ollenkaa. Se sano, ett sill on pää aika kipee ja sitt se nappas pari buranaa ja me lähettiin ulos.
Äippä sano, ett kierretäänkin pidempi lenkki kun miä jään Sandran kans kotii. Myö mentiin ensin tonne Käki-mettää ja sielt pyörätien kautta lähelle tot paperitehast. Kotoon oltii joskus yli seittämän, miä sain aamusapuskan ja sitt sain palloilla iteksee tos pihas. Vähä miä taas haukuin
 , se kun ikään kun pulppuaa tuolt min suusta. Sitt miä tulinkin sisälle tonne "omaan käppään" ja tajusin, ett nyt on aika käyä nukkuu. Nukuttii Sandran kans pitkää, se heräs kymmenen mais ja miä vast kahelttoist. Äippä oll jo lähtenny töihin. Miä olin tosi kiltist, Sandran ei tarttennu yhtään minuu komentaa. Olga kyll vähä jahtas minuu vaikk miä en ollu tehny mitää. Äippä epäill, ett se ois halunnu leikkii min kaa. Mutt en miä oikein tiiä , mikäs kaveri se tollain on. Silloin kun miä haluisin leikkii sen kass niin se murisee mulle, ja sitt kun se haluais leikkii niin min täytyis olla valmiin kun partiopoika.
Miä olin tosi innoissani kun äippä tull kottii. Yritin tunkee itteni sinne kauppakassiin mutt se oll vähä pienenlain. Sitt miä pissasin lattialle, vaikk päiväll olin aina menny istuu oven eteen kun oll veskihätä.
Myö, siis miä, äippä ja Sandra, lähettii käymään kävellen tuoll keskustas. Sandran piti kuulemma harjotella vähä tott pankkiautomaatin käyttöö kun se on lähös reissuu. Se lähtee Maltalle. Se Malta on kuulemma tosi kaukaan, ihan ulkomaill asti. Miä voisin lähtee sen kanss. Se kyll sano äipälle kun oltiin tuoll lenkill, ett kissat on kuulemma helpompii kun meikäläinen
. Myö nähtii kaks tosi isoo koiraa, sitt toista koiraa talutti sellain ihan pien tyttö. Äippä vähä jänskätti, ett kuin se tyttö pystyy piteleen sen koiran mutt se oli vissiin hyvin koulutettu, siis se koira. Se koira oll ainakii kaks kertaa sen tytön kokoin.Takasintulo matkall tultiikii tuolt mettän kautta ja miä sain juosta irrallaan. Äippä sano, ett mennään tonne uuestaan joskus aikasin viikonloppuaamuna niin miä saan juosta oikein tosissaan. Toi ei ollu se Käki-mettä vaan toi Melkunmäen mettä. Niin, ett se ei oo meille ihan niin tuttu.
Huommeen miä oon taas tääl Sandran ilona, niin ei käy sill aika pitkäks. ".2006/6/6 Eija kirjoittaaArco oli mukanani töissä tänään. Meni tosi hienosti, se jaksoi olla koko päivän aivan rauhallisesti alakerran sosiaalitiloissa. Olen vienyt töihin Arcolle kevythäkin "omaksi paikaksi", siellä se tykkääkin makoilla ja nukkua mielellään. Jätimme auton parkkiin kauemmas ja kävelimme vähän keskustassa ennen töiden alkua. Ihmisiä oli jo yhdeksän aikaan liikkeellä kiitettävästi ja Arco olisi halunnu haistella kaikki vastaantulijat. Pikkaisen "kaupunkimiljöö" tuntui Arcon päätä sekottavan esim. kahvilan ulkoterassin kukkaistutusta piti lähestyä varovasti. Eilen lenkillä Arco lähestyi ihan reippaasti ja rohkeasti pyörätielle peruuttanutta traktoria peräkärryineen, vaikka peräkärryssä ollut vempele piti tosi kovaa ja epämiellyttävää ääntä. Oikein itselläkin korvista teki pahaa. Taidamme lisätä "kaupunkikäppäilyä".
Pikkuisen Arco oli pettynyt kun työkaverini Raili ei ollut paikalla. Raili on Arcon selkeä bestis. Jätin Arcolle luun ajanvietteeksi alakertaan mutta poika kävikin heti nukkumaan kun huomasi mikä homman nimi oli. Tein töitä putkeen yli kolme tuntia, Arco oli aivan rauhallisesti vaikka työkaverini Sari kävi alhaalla syömässä. Olenkin sanonut työkavereille, etteivät huomioisi Arcoa millään lailla niin, ettei se ala odottaa jotakin erikoista tapahtuvaksi. Ruokatauolla kävimme Arcon kanssa kävelylenkillä ja sen jälkeen homma jatkui samanlaisena kuin aamupäivällä. Viiden maissa poika pikkaisen vingahteli mutta saattoi olla, ettei se ollut kuullut ääntäni vähään aikaan. Kuka sitä nyt jaksaisi koko ajan puhua
. Arco myös pidätteli molemmat hätänsä, joten emme joutuneet kestämään hajuhaittoja. Tosi hienosti meni koko päivä, olen aika yllättynyt siitä kuinka rauhallisesti Arco oli ja kuinka pitkä pinna sillä oli. Toki osaahan se kotonakin rauhoittua nopeasti jos mitää "äksöniä" ei ole tiedossa. Kukaan asiakkaista ei tajunnut koiran läsnäoloa.Arcon on jo suht sisäsiisti. Yöt menevät jo kuin aikuisella koiralla, pissat lirahtaa sisälle silloin jos Arcoa kieltää "koskemasta" kissoihin/ niiden kiipeilypuihin. Tilanne taittaa olla sen mielestä niiiin jännittävä.
Iltalenkillä harjoittelimme noita seiso/ makaa- käskyjä tuolla pyörätiellä kävelyn lomassa. Siellä kun meni ohi noita häiriötekijöitä eli autoja. Tekaisipa poika käskystä kakatkin
.Oikein odotan, että saadaa vielä tuo toinen rokote niin päästään sinne "koirakouluun". Arcon älynystyrät mielestäni vaativat uusi asioita opittaviksi. Sen oppimis/hoksaamisnopeus on suorastaan pelottava
.Tänään lenkillä Arco ensimmäisen kerran murahti vieraalle. Vastaamme tuli leikkeilevä nainen, joka tuli Arcoa suoraan silittämään tilanteessa ,jossa olimme jo ikäänkuin hänet ohittaneet. En ole antanut Arcon haistella vastaantulijoita enkä vieraiden silitellä koiraa. Joten tilanne oli Arcolle uusi.
Huomenna Arco jää kotii pitämään Sandran kiireisenä .2006/6/5 Arcon kertomaaArco kirjoittaa:" Tänään suunnattiin äipän kaa aamull viielt mettää ja käpeksittiin siell aikamme. Se käki sitt jaksaa kukkua. Eipä sitt kukaa komenna tollastest huutamisest niin kun meikäläist haukkumisest.
Sitt tultii aamusapuskalle ja se maistukin hyvält. Äippä laitto vähä make-upii ittelee, se kun oll menos sinne töihi. Sitt me mentii uuestaa ulos ja miä sain haistella tien penkkoi oikein urakall. Äipän mielest min piti saada tehä jotain minust "kivaa", sill oll selväst huono omatunto kun joutu jättää minut kotii
. Sitt miä painiunkin takas pehkuihi enkä tiiä miss vaihees äippä oll lähtenny.Myö oltii Sandran kanss kahestaa, enkä kerrokaa mitä me tehtii
 . No, käytii me Sandran kaverii Lenaa vastas kun se tull meille kylää. Sitt pari pikku tyttöö halus silittää minuu ja miä olin ihan nätist vaikk Sandra sano " varokaa vähän, se voi vähän purra" .Ihanaa, stit äippälliini tull kotii ja miä olin ihan pientä pentuu
. Lähettii kävelee ja kun tultii kotii niin Juha ja Piki tull meijän pihaa. Toi Juha on iskän treenikaveri ja toi Piki on howavart- tyttö, aikuin siis. Miä olin tuoll puskas just kun ne tull, ja koska miä oon vahtikoira niin juoksin terävään paikalle. Piki läks minuu karkuu....Ett niin pelottava miä osaan olla. Äippä pelkää, ett min ego kasvaa mielettömiin mittasuhteisii. Miä olisin sen Pikin kanss halunnu leikki, mutt se sano heti ett se ei leiki min kaa. Miä olin sen mielest vähä rasittava. Sitt Piki vahti sitt Juhaa etten miä oikeen meinannu päästä sitt haistelee. Myö makailtiin tos pihas ja sitt ne joutu lähtee kotii. Toi Noorus on jo parantuun siit mystisest kuolaamisest ja äippä on tosi iloin. Miä ohintan ton Olgan aina siille tosi nopeest, ett se ei vaa räppää minuu. Äippä nauraa mulle aina silloin
 , ei minuu kyll yhtää naurata.Naapurin poika kysy tänää tollt äipält, ett purenks miä sitt isoon viarait? Ja sitt se poika sano, ett " kyllä siit kasvaa tosi iso koira". Siin se oll ihan oikees
 . Meikälle ei sitte kannata ryppyillä. .Äippä sano just, ett miä lähen sen mukaan huommeen töihin  .2006/6/4 Arcon aatoksetArco kirjoittaa:" Toi äippä alottaa huommeen työt ja miä jään kuulemma Sandran kaa kotii. Kovast äipä yritti tot Sandraa valistaa kuin min kaa ollaan, ihanku me ei nyt osaittais tääl olla
. Miä voisin autella tääl kotihommis, miä kun oon tosi kova poika kantelee roskapussei ja ravistelee päiväpeittoi. Ois sitte tosi siisttii kun äippä tulis kotii.Tänää me oltiin aamulenkill kolmestaa; miä, äippä ja iskä. Aluks siit ei oikeen meinannu tulla mitää, min kun piti kokeilla kuin ton iskän kaa lenkkeillään. Aluks miä roikuin sen verkkahousujen puntis ja lenkkarien nauhois, ja iskä tanssi ripaskaa. Näytti aikas kivalle
. Iskä sano, ett "eihän tästä mitään tule, miä olen tottunnu ihan erilaisiin lenkkeihin..." ja iskä väitti ettei nouse ees hiki pintaan. Ois vaan oottannu kun miä olisin puol tuntii roikkunnu ja rellestänny, niin ois kyll ollu iskäll hiki pinnas, takuulla. No, sitt iskä men vähä edell ja myö tultii äipän kanss peräs. Min kun piti vähä muistella, ett kuinkas siin remmis nyt käveltii.... Nopeest miä kyll muistin ja loppulenkki menikin meill ihan hianost. Käytii tuol Väkkärän venerannas kattelees Kymijokee ja siit miä vähä "pörisin" sinne vettee. Koska työ ette kuitenkaa tiiä mitä se "pörisemiin" on, niin miä kerron. Nenä työnnettää veden alle, sillee ett sieraimet on just veden pinnan alla, ja sitte uloshengitetää. Tulee tosi hianoi kuplii ja vesi "pörisee". Kokeilkaa ihmees kaikki, miä "pörisen" joskus tonne juomakuppiikin.Miä menin sapuskan jälkee päikkäreille tonne "omaa käppään", ja sitt se kävi. Ne oll jättänny meikän yksin
. Miä olin tääll kyll ihan hiljaa kun ne tuli. Ne oll käynny jossain Torokses syömäs. Ois se ruoka meikäläisellekin maistunnu mutt sinne ei kuulemma voinnu viiä koirii.Sitt miä olin iskän kaa ulkoon pihall ja näytin kuin hianost miä osaan haukkuu. Iskä kyll kiels. Tot kieltämis miä en oikeen ymmärrä, siis siin mieles, kun min rotumääritelmäskin sanotaa, ett miä niinkun vähä vahin. Ja se haukkumiin on ollennain osa sitt vahtimist.
Me käveltii äipän kanss aikasmoinen iltalenkki. Kierrettii Melkunmäki ja sitt äippä sano, ett mennääs haistelee haiseeko raha. Myö käveltiin tonne Kuusaanniemeen, siis sinne paperitehtaalle. Vähä siell joku hais mutt en miä oikeen tiiä, ett oliks se raha. Nähtii useempii koirii, ohitettii kaikki. Äippä sai min hoito-ohjeit yhelt vanhemmalt naiselt, joka epäil, ett jos miä en saa haistella vastaan tulevii koirii niin minust voi tulla vihain. Ja sitt se sano, ett "minkä rotuinen se oikein on? kun on muka 14-viikkoisena noin iso." Ihan kun se ois vähä epäilly noit äipän juttui. Vähä minuu ois naurattannu mutt minust tuntu, ett koht äippä sanoo taas, ett "hermo menee". Toi äippä kun on aika tiukkapipoin ihmiin
, ja miä oon niinkun sen silmäterä ja min kasvatus on sen top ykkösenä.Kun tultii kotii miä haistelin taas noit kissoi. Noorust miä saikin haistella oikein kunnol. Äippä on ollu Nooruksest huolissaan ja sanoo, ett se soittaa huommeen sinne eläinlääkäritädille.
 Miä toivon, ett toi Noorus tulee nyt kuntoon.2006/6/3 Eijan ajatuksetTänään on satanut koko päivän, paitsi aikaisin aamulla. Arcon kanssa ulkoilu on ollut tänään huonoa, se kun ei mielellään kastele tassujaan. Katselin tänään ikkunasta sen touhuja pihalla, se kävelin vain katoksessa ja siinäkin vain laatoituksen kuivalla puolelle. Meillä asustaa siis varsinainen hienohelma.
Ovelle se menee istumaan sen näköisenä, että ulos olisi mukava mennä ja kun avaat oven Arco käykin makaamaan tuulikaappiin. Eikä saateeseen menosta ole puhettakaan . Tämä "vesipelkoisuus" on sinänsä outoa koska Arco käy suihkussa kanssani joka aamu.Ei se tosin kokonaan siellä suihkussa seiso mutta kyllä pää on aina märkä ja ne tassut. Kait se taivaalta tuleva sadevesi on sen mielestä eri juttu kuin suihkun vesi.
Meillä Zulia ja Noorus ovat olleet ihmeen vaisuja tuon rokotuksen jälkeen. Noorus on alkanut tänään kuolaamaan oudosti, tiedä sitten onko sitä jokin tarhassa ulkoillessa pistänyt sitä suuhun. Ei siellä kyllä mitään näy kun olen sinne kurkkinut. Täyttyy seurata tilannetta....
. Arco jaksaa kyllä yllättää minut päivittäin positiivisestikin.
Tänään se kommentoi vähän tuota yksinjäämisharjoitusta. Kun se lopetti haukkumisen menin päästämään se "omista tiloista" pois. Kehotin sitä seuraamaan kun tulin tietokoneelle ja se yritti hyppiä sänkyyn, sanoin " Arco alas ja käyhän paikalle" ja poika kävi lattialle makaamaan ja rauhoittui siihen nukkumaan. Taisi olla kyllä aikamoinen onnen kantamoinen. Se tuntuu osaavan kaikki opetellut jutut, eriasia on viitsiikö se aina niitä tehdä. Tosin eihän pennulta voi mielestäni mielettömiä odottaa. Erityisen ylpeä olen tuosta Arcon remmikäyttäytymisestä, se osaa kulkea hihna löysäällä koko kävelylenkin ajan. Jos erehtyy vetämään, pysähdyttyäni, heti vilkaisee minua silmiin. Hyvä me!!!! Eilen Arco malttoi istua vieressäni tovin pöyrän mennessä meistä ohi. Tätäkin pitäisin edistysaskeleena.. Taidetaankin nyt lähteä tuonne sateeseen katsastamaan millainen meidän iltalenkkimme tänään on, sataa meinaan edelleen kiitettävästi.Sandralla oli tosi hyvä todistus ja tuli sieltä stipendikin, rahallinen sellainen ja vielä ruotsinkielen aktiivisesta opiskelusta ruotsinkielinen kirja. Hyvä juttu Arcon kuulumisetArco kirjoittaa:" Eilen aamul ei sitt mentykään mettään kun äippä sano, ett sill on vetämätön olo. Miä en henkilökohtasest sellast oloo tunnekaan. Pällisteltiin sitt aamul ihan toss meijän pihas, miä sitt tykkään olla siin, voin vähä niinkun vahtii tota liikennettä ja noit naapurin pihoi. Välill miä yritän noit tilanteit kommentoida mutt sitt kuuluu äipän ääni; "suukki tukkoon", se tarkottaa ett min pitää olla hiljaa. Aamull miä makasin pitkän aikaa jalat kohti taivasta selällään tuoll pihal. Oli jotenkiin äijämäinen olo
.Sitt se Vetämätön läks äipäst poikkeen. En kyll huomannu mihin se meni, olisin vaikk voinnu sit vähä jahata. Niinpä me lähettiin käymään lenkill, nyt ei ollu sellast känkkis oloo, ja miä olinkin ihan nätist. Me käveltii aika pitkään, käytiin keskustas palloilemas ja kiivettii Sairaalanmäen portaat, miä jaksoin ihan hyvin mutt äipä puuskutti. Ois luullu, ett sen kunto ois jo min kaa vähä kohentunnu. Yhes pihas oll sakemanni irrallaan ja äippä sano, ett ei viittitäkkää mennä siit ohi. Sitt miä näin tooosi iiison koiran, se kävell meijän peräs vanhemman naisen kanss. Äippä sano, ett " mennään me nopeasti" kun näytti vähä sillt, ett se omistaja ei oikein pystynny pitelee sitä Doggia. Äippä pelkäs, ett jos se Doggi vaikk luulee minuu sen päivälliseks.
Nyt miä olen totaalisest hoksannu sen vetämis-jutun. Eli jos miä vedän niin äippää pysähtyy heti ja, nyt sitt se kaikist tärkein pointti, min pitää kattoo tot äipää silmiin ja sitte matka vast jatkuu.
. Eilen miä en viittinny enää niit autoi kauheest yrittää jahata, ja äippä kehukin minuu kovast.Eileen me sitte harjoteltiin niit istu, maahan, seiso ja paikalla- käskyi tääl sisäl sekä ulkoon. Miä kyll osaan ne jo, mutt toi äippä ei vissiin viälä kun se aina haluu niit harjoteltavan
. Miä annoi noitten kissojen olla eilen aika rauhas, ne on aika tylsii tyyppei. Paits, ett Olga yritti tulla syömää min jauhelihat. Äippä anto mulle vähä herkkuu kun olin just jonkun jutun tehny oikein, niin toi Olga yritti ihan pokkana viiä sen äipän kädest. Aatella, ihan niinkun meikäläisen kuonon alta, järkyttävää. Miä olin niin sokis, ett en oikein tajunnu koko juttuu . Äippää kyll kovast näytti naurattavan.Sitt miä vähän nuuhkin tot Zuliaa tuoll saunas. Mutt se on kova likka muriseen ja sitt miä lähenkii pois. Oon yrittännu vähä haukkuu noit kissoi tääll sisäll, ett jos ne sitt vähä juoksis. Ne on jo tottuunu tohän min miehekkääseen ääneen ja äippä kyll heti sanoo, ett "riittää" vaikk miä oon vast pääsemäs vauhtiin. Niin, ett ei siit sitt mitään tuu.
Ai niin, viäl lopuks, äippä sano tulevasa tänää myöhemmin kirjottamaa lisää."
2006/6/2 Arco haukahteleeArco kertoo:" Eileen me käytiin äipän kaa aamust ,heti viien jälkeen, tuol mettäs. Äippä sano, ett"menään mettään", kun se ei sen mikreenikohtauksen takii halunnu minuu kauheest paimentaa. Vaikk miä olin aina luullu, ett miä olen se tän perheen paimen. Sitt se sano, ett "kun mettäs sinuu ei tartte niin kauheast "käskyttää" kun saat juosta irrallaan." Me mentiinkin sinne mist alkaa se iso alamäki ja mis miä aina haukun sille käelle. Sitt äippä läks kävelee polkuu takaspäin ja miä juoksin peräs.
Sitt minull oli niit harjotuksii, siis yksinjäämis. Miä vetelinkii sikeit tuol pesuhuonees pari tuntii. Sitt me lähetti äipän kans lenkille ja käveltii aikas pitkään ja lenkin päätteeks sain ruuan ja kävin päikkäreille.Iltapäiväl toi äippä ja Sandra läks käymää kaupoil ja myö jäätii iskän kans kotii. Miä olin nukkuus kun ne lähti ja äippä sano, ett " anna sen nyt nukkua rauhassa, me ei viivytä kauaa." Sitt kun ne tull kotii kolmen tunnin pääst niin miä olin ihan intopiukeena
. Äippä epäill, ett miä oon saannu tehä kaikkee luvaton vaikk iskä kyll sano sille, ett miä oon ollu ihan nätis ja totellu sitt heti. Sitt alko se känkkis kun piti lähtä ulos iltapissille. Miä en olis yhtään halunnu ja pistinkin jarrut päälle. Äippä joutu pitää mulle parit puhuttelut mutt miä oonkin aika kova jätkä ja sanoin äipäll heti, ett "miä en sitt leiki sun kaa". Äippä sano, ett "hermo menee" mutt en miä sitt Hermoo missään nähny. Sitt me mentiikin takas kotiin ja miä vaan jaksoin riehuu enkä totellu mitään. Kävin haukkuus Zuliaa kun se nukkus makkaris ja äippä ei kyll tykänny yhtään. Äippä sano, ett nyt täytyy pitää joku perheneuvottelelu ja minut laitetiin tonne "omaan kämppään", min ei sitte vissiin tarttennu siihen osallistuu...
. Miä kyll kuuntelin toisell korvall mitä ne jutteli ja meikäläisesthän ne puhu, tietty. Äippä sano, ett " kaikkein täyttyy toimia sen kans samalla tavalla jne..." Iskä kyll vakuuttel, ett me oltiin osattu olla ihan hianost keskenää mutt vissiin toi äippä ei oikein uskonnu. . Äippä luulee, ett miä teen kaikkee luvatont kun se ei oo paikall. Sitte käytiin nukkuu ja yöllä äippä käytti minuu pissall yhen aikaa yöllä. Ja miä haukuin ja haukuin ja haukuin, miä en nääs oo niin pimeel ollu koskaan ulkoon. Miä niinkun haukuin varmuuden vuoks jos joku mörkö vaikk ois ollu liikkeel. Äippä sano, ett " nyt sinä herätät kaikki naapurit" ja komens minuu olee hiljaa. Mutt miä tykkään tost min äänest, se on aika miehekäs. Iskäkin sanoo, ett "ei uskois noin pienest lähtevän tollasta ääntä".
Eilisest päiväs äippä totes, ett se ollu meijän parhaimpii päivii . Vaikk kyll minull oli ihan hauskaa .2006/6/1 Eija kertoileeKäytiin eilen Arcon kanssa Mustissa&Mirrissä ostoksilla. Arco käyttäytyi erinomaisesti, moikattuaan myyjät jäi jalkoihini makailemaan ja liikkui mukanani sinkoilematta mihinkään. Eli Arcon joka-paikassa-mukana- harjoitukset ovat tuottaneet tulosta.
Myyjäkin totesi, että "onpas se nätisti ja rauhallisesti". Ostimme kissoille ruokaa ja hiekkaa. Arco sai pururinkeleitä, pupun korvia ja ihka oikeita luita! sekä "ison pojan" kaulapannan, jonka sitten kotona totesimmekin vielä olevan liian isohko.Arco sai olla eilen pajon pihalla, jotta tottuisi noihin meidän tiellä kävelijöihin. Autoihin ei reagoida mutta liian lähellä pihaa kävellen ja pyörällä liikkuville pitää haukkua ja urista. Arcon mielestä ilmeisesti naapurin pihakin kuuluu sen reviiriin, vaikka heillä on omakin koira
.Illalla ilma oli tosi hieno
. Kävimme Arcon kanssa iltalenkillä, yritän kävellä aina vähän eri reittejä ettei pääse poika tylsistymään. Tapasimme vain yhden koiran, jonka ohitimme napakasti. Arco osaa jo tosi hienosti kävellä remmissä vetämättä, tulen saamaan siitä upean lenkkikaverin. Arcolla on nyt opettelussa riittää- käsky, jota käytetään silloin kun halutaan haukkuminen, urisemin tms. tai holskumainen sinkoilu (hyppiminen ja napsiminen) loppumaan. Käsky tuntuu toimivan, ainakin nyt, hyvin.Lenkin lopuksi sain valtaisan migereenikohtauksen, onneksi kotona oli migreenilääkettä eikä kohtaus kerinnyt oksennusvaiheeseen. En tosiaankaan olisi halunnut viettää loppulomaa oksentaen ja ensiavussa maaten. Otinkin lääkettä "hevosenannoksen" ja painelin pehkuihin. Yöllä otin vielä särkylääkettä lisäksi. Meillä on Olga myöskin kipeä, on oksentanut muutaman kerran ja ripuloinut. Nyt ollaan kala/katkarapu- kiellossa. Ostin kissoille katkarapuja pitkästä aikaa ja tämän siitä nyt sai. Olga kun on varsinainen ahmatti tai sitten se on syönyt ulkoillessaan kissatarhassa jotakin sopimatonta.
Kävin eilen Zulian ja Nooruksen kanssa rokotuksilla eläinlääkärillä. Autossa ne käyttytyivät nätisti, olivat takapenkillä omissa kantokopeissaan eikä nauhahdustakaan kuulunut. Sanoin tuovani ne myöhemmin hammaskiven poistoon, eläinlääkäri totesi niiden suihin katsoessaan, että " teillä on hyvin harjatut hampaat, ei kannata tullan ennen syksyä eikä silloinkaan ole kiire".
Että sellaista .2006/5/31 Eija kirjoitteleeEija, "the tumpelo", ei saanut elilen sivuja auki, että olisi päässyt kuulumisia kirjoittelemaan. Onneksi tuo jälkikasvu on sen verran viisasta, että vika löytyi heti.
Toissailtana soittelin Arcon kasvattajalle
 , tarvitsin Arcon kasvattamiseen vähän lisätukea. Lähinnä kokeneen koiraihmisen näkemystä muutamista asioista. Kiitos vaan Lissulle "uskonvahvistuksesta". Kerroin Lissulle, että kun muut näkevät Arcossa söpön ja ihanan koiranpennun niin minun olkapäälläni istuu mörkö. Minun mörköni on aikuinen hollanninpaimenkoirauros, jolla ei ole mitään tapoja, ei usko mitään ja on muutenkin kuin "elo pellossa". Lissu kovin minulle vakuutteli, ettei "kasvatusmetodeillani" mitään mörköä saada aikaan. On kyllä onni , että meillä on tuollaiselta kasvattajalta koira. Olen meinaan muutenkin kova Lissulle kirjoittelemaan ja soittelemaan, onneksi ei ole Lissulta hermo mennyt.Eilen aamulla teimme Arcon kanssa metsälenkin ja Arco jaksoi taas käelle urista, ja vieläpä samassa kohtaa kuin toissapäivänä. Mahtaa se käki olla tosi pelottava
. Eilen menimme sitten Leon luokse leikkimään. Leo taisikin muistaa meidät hyvin kun ei enää samanlaista murinaa ja purinaa pitänyt kuin edellisellä kerralla. Leo oli trimmattu ja näytti tosi kivalta. Arco on kyllä kasvanut valtaisasti, koirapoikien selät ovat kutakuinkin samalla korkeudella. Leolla on massaa vain enemmän ja näyttäähän se "isommalta ja vanhemmalta". Poikien leikit sujuivat tosi kivasti ja ne vaikuttivat tasaväkisiltä, kumpikaan ei jäänyt alakynteen. Leon äipän kanssa ihmettelimme kuinka hiljaa pojat leikkivät, naapurit eivät kyllä arvanneet, että tonttia viiletti pari villiä koirapoikaa. Arco tuntui tykkäävän kovasti painimatsesista, yllätys, yllätys ja Leosta olisi ollut kiva juosta peräkanaa. Arco käyttäytyi mielestäni kivasti, edelliskerran Leon naamassa ja korvissa roikkuminen oli unohtunut. Taisin saada Leosta kaverin kun leikkihetken lopuksi taskustani löytyi jauhelihaa pojille.Leikkihetken jälkeen Arco olikin loppupäivän ja illan aika "selvää kamaa". Nukkui olohuoneessa tiiviisti. Illalla teimme kävelyretken tässä meidän omakotialueella. Ohitettiin pari pihaa, joissa oli koirat ulkona. Arco haluaisi jäädä niitä pällistelemään mutta olen ohittanut pihat suht nopealla tahdilla. Autot eivät Arcossa eilen herättäneet minkäänlaisia intohimoja vaan ne saivat ohitaa meidät ilman hihnassa tempoilua. Ihanaa!!!
Tiedä sitten oliko Arco niin kuitti Leon luona vierailusta, että energiaa ei enää ollut autojen ja pyörien saalistukseen.Sadra oli eilen Linnanmäellä luokkaretkellä. Ei ole tytöllä oppivelvollisuutta jäljellä enää kuin neljä päivää. Jännittää vähän, että minkälainen peruskoulun päättötodistus sieltä tulee. Todennäköisesti hyvä. Luokkaretkellä oli kuulemma ollut tosi hauskaa, ja luokan pojat olivat olleet tosi herrasmiehiä
. Kissojen ja Arcon suhde tuntuu menevän hyvään suuntaan. Kissat kävelevät jo nukkuvan koiran ohitse ihan rauhassa. Illalla Arco makaili jaloissani ja Noorus ohitti sen ja hyppäsi syliini. Taisi Nooruksella olla kova "sylipula" se kun on kissoistamme arin ( ainakin vieraita ihmisiä kohtaan). Siinä Noorus ja Arco sitten toisiaan haistelivat. Arco on tainnut vihdoin tajuta, ettei kissoja pääse haistelemaan jos niitä jahtaa, vaan niitä täytyy lähestyä rauhallisesti. Minusta vaikuttaa, että Olgan tekisi mieli joskus Arcon kanssa leikkiä. Muutenkin Olga on liikkunut lattialla paljon, jos Arco tulee liian hyökkäävästi paikalle niin Olgan piikkihanska heiluu. Ovat eläimet puolin ja toisin alkaneet ymmärtämään toistensa elekieltä. Vaikuttaa tosi hyvältä
.Tänään Arco jatkaa yksinoloharjoituksia. Nytkin se on nukkumassa omissa tiloissaan ja rauhoittuu sinne ihailtavan hyvin
. Itselläni taitaa pukata flunssa päälle ja vaikutaa kyllä ikävästi siltä, että poskiontelotulehdus on päällä .Nooruksen ja Zulian rokotukset ovat tänään. Mitään muuta erikoista ei sitten tänään olekaan. Arcon kanssa, todennäköisesti, harjoitellaan ihan noita peruskäskyjä ja etsiskellään pihalta herkkuja. Arcolla on tuo nenätyöskentely ainakin nyt huippuluokkaa, nenä on maassa kiinni koko ajan ja tietysti kaikki syötäväksi kelpaava korjataan parempiin suihin
.Ps. Arco on eilen illalla muuttunut pystykorvaksi eli molemmat korvat ovat nyt napakasti pystyssä.
2006/5/29 Eija kirjoitteleeKäytiin eilen illalla Arcon kanssa kävelemässä suht pitkä lenkki. Käytiin Voikkaalla, jossa ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin ruuhka-aikaan Mannerheimintiellä. Oli siinä Arcolla ihmettelemistä. Osan matkaa oli kulkenut lähistöllä asuva hevonen ja Arcosta hevosenkakka oli tosi hyvää, se ei meinannut päästä kasojen ohi millään.
.Lenkki, paljoine ihmisineen, autoineen ja ja pyöräilijöineen, tuntui olevan Arcolle vähän liian rankka. Loppumatkasta se ei oikein enää jaksanut keskittyä mihinkään ja oli tosi "menopäällä" vielä kotonakin.
Tänään käytiin aamulla viideltä metsässsä, Arco sai juosta alkumatkan irrallaan. Käki kukkui kovasti ja mitä lähemmäs lintua tulimme alkoi Arcoa hermostuttamaan, se vikisi ja yritti hyppiä minua vasten. Ajattelinkin, että minkä se nyt on haistanut? Ketunko? Todennäköisesti se kuitenkin ihmetteli sitä käkeä, ääni vain kuului mutta ei äänen lähdettä näkynyt. Kummallista varmaan pentukoiran mielestä. "Törmäsimme" myös töihin menevään mieheen, jolle Arco murisi ja "rähisi". Ei kiva
. Totesin kyllä Arcolle, että "ei sinua kyllä kukaan pelkää, kaikki huomaavat sinut pennuksi." Tuota "rähinää" se yritti myös myöhemminkin kun kävimme kävelemässa. Se "rähisi" koululaisille jotka pyöräilivät kouluun, ei tosin kaikille mutta osalle. Arcon käytökseen tältä osin on puututtava. Se on ärsyttävää minusta eikä ole mukavaa vastaantulijoistakaan. Vahtikoon vaikka meidän pihaa mutta muualla pitää käyttäytyä kunnon koiriksi.Viimmeinen lomaviikko alkoi, ja Arcolla alkoi yksinjäämisharjoittelut. Tällä viikolla yritämme noudattaa normaalia työviikkoa eli herätään ajoissa ja suoritetaan normaalit työhönlähtörutiinit. Nytkin Arco on nukkumassa saunatiloissa, joihin se sitten tulevaisuudessa tullaan jättämään työpäivän ajaksi. Ainakin kunnes sen voi rauhallisin mielin jättää kissojen kanssa yhteisiin tiloihin.
Arco rauhoittuukin hyvin tuonne "omiin tiloihinsa", saattaa muutaman kerran hypätä porttia vasten ja vinkaista, ja lähtee omalle nukkumapaikalle nukkumaan. Toivottavasti se sujuisi näin hyvin myös jatkossa
.Muuten meillä on tänään kotipäivä eli ei mitään ihmeellistä. Autoakaan en meinannut ajaa tänään metriäkään. Puuhaillaan tässä kotona Arcon kanssa ja otetaan rauhallisesti tuon eilisen jälkeen. Voitaisiin vaikka etsiä pihasta herkkuja eli olla "aarteenetsijää" tms. rauhoittavaa leikkiä. Illalla voitasiin vaikka käydä metsässä kävelemässä.
2006/5/28 Arco kirjoittelee" Me käytiin eilen Piliksessä, eli ton äipän mummon luona. Siell oli vieraita Brysselistä eli Hantta ja Jyrki ja sitt ton äipän sekku Riitta, sekä mummo tietty.
Myö mentiin sinne kävellen kun ton äipän mielest minuu täyttyy totuttaa noihin ohi ajaviin autoihin ja pyöriin, miä en kyll ymmärrä oikein vielkään miks niit ei sais jahata?
. Matkaa tull ainaskii kolme kilometrii. Myö nähtii matkall yks kultsikka, sakemanni, pystykorva ja beagle ja viimmeisempään mutt ei väisimpään nähtiin kolme ja puol kuukautta vanha rotikkatyttö. Se oll viel ihan vauvan näköin, sanoo äippä, ja miä olin ihan äijän näkönen sen rinnall. Mitään nois koirist äippä ei laskennu minuu haistelee enkä miä saannu haistella niit, äippä sanoo, ett vierait koirii ei narus haistella.Mummoll kaikki tykkäs minust, totta kai
. Jyrki otti minus kuvii sellasell hianoll kännykäll, se piti samanlaist ääntä kun vaarin kamera ja siit miä tiesin, ett nyt täyttyy poseerata. Sitt äippä läks sisälle kahville ja miäkii pääsin keittiöö mukaa kun silt oll ens otettu matot pois. Pienet pisut miä kyll sitt sinne lirautin ja mummo sano, ett "ihan ilman mitään varotusta, hyvä kun otettiin ne matot pois." Kahvii miä en saannu ja äippä kiels ketää antamast meikälle mitää pöyäst, joten miä aattelin käyä nukkuu. Miä nukuin ja noi muut juttell, ja sitt meijän piti lähtä takas kotii kun min ruoka-aika lähesty. Iskä ja Sandrakii oli jo ihmetelly, ett mihin myö oltii jääty. Äippä sano, ett myö mennää Pilikseen joskus uuestaa ja se onkii ihan kiva juttu kun siell oli minust mukavaa. Miä jaksoin hyvin kävellä takas kotii ja äippä sano, ett "nyt ei sitten tartte tehdä mitään "iltalenkkiä" ".Nyt toi Olga haluu tulla kertoo omii juttui...."
Olga kirjoittaa: " Tänään mä päätin, että tää kissa ainakin kävelee lattioilla ihan niinkuin ennen ton penskan tuloa tänne meille. Olin penskaa hätistelly jo vähän kauemmas kiipeilypuun luota kun se ei antanut mun rauhas nukkua. Penska siirtykin puuhailemaan jotain omia juttujaan ja mä siirryin äiskän jalkojen juureen makoilemaan pöydän alle. Kerkesin ottaa sellaset kummenen minuutin rauhaisat tirsat kunnes toi penska keksi, että mä olin siirttynny lattiatasolle. No, sitte se tuli hätyyttelemään mua, tosin äiskä sano, ett se yritää pyytää mua leikkiin sen kans. Katin kontit!! Mä ajattelin, ett nyt sitten katotaan kuka täällä oli ekaks? Ensin mä murisin penskalle
 , ja sitte lähin ajaa sitä takaa ja räpsin mennessäni penskaa takapuoleen. Ai että, kyllä se juoksi hienosti!!! Olisin vielä voinnu vaikka vähän antaa lisäniivitystä mutta toi äiskä sekaantu tilanteeseen. Se tuli seisomaan mun ja penskan välii ja sano " nyt riittää". Penska vähän vikis ja tais sen housukarvat vähän tutuista, kyllä mua nauratti. No, sitte mä lopetin kun äiskä sano, että "Arco ei saa jahdata teitä ja te kissat ette saa jahdata Arcoa, kaikkien pitää käyttäytyä nätisti niin sitte on kaikkilla kiva olla".Sen jälkeen toi penska pysyttelikin ihan äiskän jalkojen juuressa ja mä sain kävellä ihan niinkuin tykkäsin. Äiskä tosin sanoo, että se unohtaa pian mun jahtaamiset eli täyttyy pysytellä varppeillaan
. Penska on äiskän mielest kovapäinen, mitä se sitte tarkottaa? Mä en tiiä.2006/5/25 Patikointia RepovedelläLäksimme aamulla kahdeksalta kohti Repoveden luonnonpuistoa. Tarkoituksemme oli kävellä siellä jonkinmoinen lenkki ja mahdollisuuksien mukaan antaa Arcon juosta irrallaan. Parkkipaikalla oli kuitenkin jo ennen yhdeksää sen verran autoja, että Arco ulkoilikin pitkässä narussa. Arco sai mummon ja vaarin matkailuautossa olla ensimmäisen kerran sängyllä, ja hyvin matka sujuikin sängyllä makoillen.
Jouduimme ylittämään Lapinsalmen riippusillan, samalla tehtiin Arcolle pienoinen "pentutesti". Riippusillan ylistys sujui yllättävän hyvin
ja Arco sai ansaittua huomiota muilta patikoijilta moisesta urotyöstä. Itse en ole mikään korkeiden paikkojen ystävä ja mummollakin teki vähän heikkoa. Vaarille ja Sandralle ylitys taisi olla ihan leikintekoa.Maisemat Repovedellä ovat upeat ja kävelyreittejäkin on monen mittaisia. Me kapusimme portaita ja kiersimme kiviä ja puiden juuria. Välillä ihastelimme maisemia, minulta tosin suurin aika meni Arcon paimentamiseen. Arco jaksoi kävellä tosi hyvin, ainoastaa ne tosi pitkät ja jyrkät portaat sekä yhden kivikkopaikan kannoin pentua. Loppumatkasta Arco jaksoi vielä yrittää housuissa roikkumista, taisi pelkkä kävely kaveria tylsistyttää
.Ennen Lapinsalmen riippusillan ylittämistä, patikoinnin lopuksi, paistoimme makkarat. Arco alkoi olla jo vähän väsy mutta makkara kyllä maistui. Arco tekikin sitten tenän riippusillalle menon suhteen, joten vaari kantoi sen ylitse. Näytti minusta paljon vaarallisemmalta kuin koiran kävely omin jaloin. Tosin evästin vaaria ennen riippusillalle menoa, että "et sitten pudota sitä". Itse uskon, että Arco olisi sillan ylittänyt, jos koko porukka olisi minua lukuunottamatta ensin mennyt yli. Sen verran Arcon paimenkoira-vietti esille tulee, että koko porukka on oltava ns. silmien alla.
Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Ise tosin sai mahtavan päänsäryn, Kari epäili, että "olet saanut liikaa happea ja ulkoilua". Loppupäivä otettiinkin ihan rennosti makoillen.
Mummo ja vaari lähtivät tänään kotiinsa," oli mukava nähdä ja kiva kun kävitte
". Katsastellaan jos meistä sitten joku tulisi, tai todennäköisesti Sandra, mummoa ja vaaria tapaamaan sinne pohjoiseen.2006/5/24 Arco kirjoittaa"Voi Leo parkaa....Miä en nyt päässykkään leikkii sen kans kun se oll satuttannu jalkans
, sen täyty lähteä äippänsä kans eläinlääkäriin. Toivottavast se ei oo mitään vakavaa, niin miä pääsisin ens viikoll sitä kattoon.Meill on ollu äipän kans ihan sellanen luppopäivä, otettin yhes päikkäritkin. Äippä nukku sängyll ja miä sängyn alla. Meill kun ei, kuulemma, koiria sänkyyn lasketa
.Ai niin, meill on kyll laitettu jotain kumman jauhetta kaikkiin niihin paikkoihin joita miä kovast tykkäisin pureskella. Se jauhe aivastutaa ja maistuu pahalt, jos sitä vahigos maistaa joutuu heti menee juomaan. Äippä kerto, ett se on valkopippuria- yäk!!!
.Nyt sitä pippuria on kaikis lipaston vetimis, säilytyskoreis, johois ja sohvan kulmas sekä lehtikorin kannes.
Sitt miä olin toissa yönä tehny jekun tolle iskälle
, miä olin käynny tekemäs suuremman hädän sen treenikassiin. Mitäs oli jättänny sen lattialle- äippäkin sano, ett lattialle ei kannata jätää mitää mihin miä en saa koskea etu-tai takapäällä. Iskä kyll sano, ett sitä hävetti punttisalill pestä niit mun kakkoja sielt kassist ja sitte se väitti, ett se kassi oli puolillaan kakkaa. Se ei kyll pitänny paikkaansa millään, miä en koko elämäni aikaan oo saannu puolta kassia kakkaa aikaseks. No, eipä sitte tarvinnu iskänkää huhkia siel salill liikaa... Äippä sano, ett sellast se elämä vauvojen kans on ja iskä sano siihen, ett min pitäis käytää vaippoja.Tänää me äipän kanss harjoteltiin tule, istu, seiso, maahan ja seuraa- käskyjä. Niin, ja sitt tyhmää irrota-käskyä, mikä on min mielest ihan turha käsky. Noit käskyi me harjoteltiin ihan vaan kotona sisäll, äippä ei oikein usko, ett miä osaan ne tuoll ihmistenilmoil. Siell kun on paljo kaikkee muuta mielenkiintost
.Miä tosin aina välill yllätän ton äipän kun me ollaan kaupungill. Ihan oikeesti miä osaan kävellä nätist äipän vierell ja ohittaa kaikki ihmiset ym. Miä en kyll ymmärrä miks tääl kotoon pitäis niin hienost käyttäytyä, tärkeinthän on ett tosi paikan tullen osaa olla koiriks
 . Vähä miä tänään jahtsin tota Olgaa, mutt sitt silt palo pinna ja se räppäs taas minuu tassull. Miä kyll heitin maihin heti. Lyhyt piuha noill kissoil, ne ei ollenkaan ymmärrä kuin hauskaa meill vois olla
. Noorus kun oll syömäss niin miä vaan makailin siin keittön lattial ja aattelin, ett jos se vaikk huitasis mulle kans vähä tonnikalaa. Mutt en miä sitt mitään saannu, äippä sanokin, ett mulle on ihan omat sapuskat.Me ollaan huommeen menos Repovedelle "patikoimaan" ja vissiin minust otetaa taas kuvii. Äippä sanokin, ett sen täytyy ostaa itteleen uus kamera
 niin minust saadaa kuvii ja paljo ja sellasii mitä voiaan sitte laittaa tänne min sivuille .2006/5/23 Arco kirjoittaaMiä kävin tänään lääkäris, siis eläinlääkäris. Se täti tuikkas min niskaan piikin, enkä yhtään itkenny vaan olin tosi cool. Muutenkin äippä oli minust oikein ylpeä, miä käyttäydyin kuin herrasmies. Ootushuonees olin äipän sylis ihan rauhallisest ja sitt siel tutkimushuonees osasin istua sill korkeel pöyäl. Se eläinlääkäritätikin sano, ett miä oon kovin rauhallinen, epäili ett minuu vähän hirvittää. Ei minuu kyll mikään hirvittäny, miä kun en pelkää mitään, mutt en sitte viittinny kertoo sille eläinlääritädille niist meijän harjotuksista.
Ne harjotukset, kerron jos ette tiiä, on sellasia käsittelyharjotuksia. Äippä kattelee min korvii ja hampait ja miä joun seisoo silloin pöyäll. Pöyälle en muuten sitte pääsekkään, en ees kuulemma saa yrittää hyppiä sinne. Outo juttu, se pöytä, ensin sinne ei saa yrittää mennä ja sitt joskus sinne oikein nostetaan.
.Ei me kauaa siell eläinlääkäris oltukaan, Noorukselle ja Zulialle varattii ens viikoks rokotusajat- ne ei kyll varmaan osaa olla siel yhtä hienost kun miä.
Me käytii eilen iltakävelyl tuoll Eerolan golfkentäll. Äippä sanokin, ett sinne pitäis mennä joskus yöllä ja sitt miä saisin juosta siell vapaana niin paljo kun minuu huvittais. Mutt se tais olla ihan vitsi vaan. Hienon näköst siell kyll oli ja paljo jahattavii autoi. Sitte niit ihmisten golfbagejä piti vähä vahtia ja vähä niille murista
. Must otetiin tosi hienoi kuvii kans, äippä lupas laittaa ne tänne näkyvii kun kerkiää.Ai niin, en oo muistannu kertookaa, ett meill on vierait. Tai ei ne mitää vierait sillee oikeesti oo, vaan mummo ja vaari, siis ton äipän vanhemmat. Vaarin kans miä tykkäisin kovast riehua mutt äippää sanoo, ett miä meen sitt ylikierroksille
ja muutun ihan uhmakkaaks, kuulemma. Mummo on sitt tehny nää sivut mulle ja äipälle. Aikas hienot, vai mitä
? Mummoll ja vaarill on sellanen pyörill liikkuva talo. Se on minust paljo kivempi kun se meijän oma auto. Siin "talos" miä saan istuu äipän sylis kun se liikkuu. Omas autos min tarttee istuu takapenkill ja mull on ne omat turvavyövaljaat.Huommeen mull on treffit Leon kanss. Leo on min kaveri ja miä oon käynny sen luona leikkimäs. Ekaks me juostaa hirveäst ja sitt juuaan samast vesikupist. Ja sitte miä oon ihan poikki ja nukkumatti tulee heti kun miä tuun kotiin
. Äipän mielest Leol on kovin pitkä pinna kun se antaa mun roikkua sen korvis ja naamas. Leo on minuu vähä vanhempi espanjanvesikoiranpentu ja minust oikein mukava kaveri. Saas nyt nähä onks se kovast kasvannu, meinaan vaan ett kun miä oon. Äippä sanoo, ett miä on melkein kaksinkertanen siihen nähen mitä olin sillon kun muutin tänne. Eli aika juippi.2006/5/22 Eija kirjoittaaArcon päiväkirja käsittää koiran ajatuksia ihmisvinkkelistä ajateltuna. Arcon päiväkirja sisältää koiranpennun tekemiset ja ajatukset, ja siihen kannattaa suhtautua huumorilla
. Itse sitten täydennän päiväkirjaa ja kertoilen elämästämme muutenkin. Saattaapa sivuilla joskus vilahtaa myös kissojemme "ajatuksia". Tarkoitukseni on kerätä sivuille linkkejä, joissa kerrotaan koirista ja kissoista, mikseipä muistakin lemmikkieläimistä.
Arco saapui meille 23.4 sunnuntaina. Olin perheelle puhunut pitkään ja hartaasti koiran hankkimisesta ja 23.4 kolmen vuoden odotus palkittiin. Olin soitellut "läpi" Kennelliitot ja hollanninpaimenkoira yhdistyksen pentuvälityksen. Olimme käyneet rotuun tutustumassa Hankasalmella Lissunmustassa sekä viime joulukuun Messarissa Helsingissä. Rotu on sen verran harvinainen, ettei siihen tahdo kauppareissullaan törmätä. Itse ihastuin rotuun koirakirjan kuvan perusteella eli ulkonäkö viehätti. Koiraahan ei todellakaan kannata ulkonäön vuoksi hankkia, luonne se pääasian on , ihan niinkuin meillä ihmisilläkin.
. Halusin kuitenkin koiran jonka kanssa voisi jotakin omiksi tarpeiksi harrastaa, jolla olisi kokoa "riittävästi" ja joka voisi myös pihaamme vahtia. Hollanninpaimenkoira tuntui rotuna meille sopivan.Arco on ns. ei-näyttelylaatuinen koira, jolta puuttuu hollanninpaimenkoiralle tyypillinen musta raidoitus. Näyttelyuraa emme tämän takia tule harrastamaan ja itseänikin kiinostavat enemmän muut jutut esim. toko, jälki tai rauniot.
Arcolla on kunnia olla ensimmäinen oma koirani. Lapsuudenkodissani oli koira, cockerspanieli Nökö, josta vastuun kantoivat vanhempani. Nyt sitten katsellaan kuinka koirankasvatus minulta sujuu... Arcon kasvattaja, Kukkasen Liisa, oli Arcon mukana tulleeseen "Pitkäkarvan käyttöohjekirjaan" kirjoittanut; "Hollanninpaimenkoirasta en voi luvata helppoa koiraa, mutta hauskan ja haasteellisen kumppanin olet saanut." Onneksi Lissu myös on luvannut "taustatukea" Arcon kasvatukseen eli jos ongelmia tulee rimpautamme Lissulle
. Tarkoitukseni on viedä Arco ns. koirakouluun kunnes saamme rokotusasiat kuntoon, joten eiköhän Arcosta ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö ole kasvamassa.2006/5/21 Arco aloittaa päiväkirjansaOon 2.3 2006 syntynny hollanninpaimenkoira, pitkäkarvainen ja keltainen sellainen, Arco. Oikein viralliselt nimeltäni oon Lissunmustan Jelmer G´Arco. Asustelen tääll Etelä-Suomes sellasel pienell tehaspaikkankunnall, meijän perheesseen kuuluu toi ihmisäippä Eija, iskä Kari ja sitte toi Sandra, kait se sitte on mun" sisko" . On tääl kyll muitakin eläimii: kissat Noorus, Zulia ja Olga ja undulaatit Jussi ja Heikki, sitte on vielä pari akvaariota. |
|
|
