Jippii, nilkka on palautunut entiselleen. Totta näyttää pitävän vanhankansan sanonta "sillä se paranee, mistä on tullutkin", eli sinnikkäästi jatkoin vain lenkkeilyä vaikka nilkka kipeä olikin. Nyt se on ihan priimana ja näyttää yhtä nätille kuin ennenkin.

 

Mitäs meille onkaan viime päivinä tapahtunut? Anu kävi Mintan kera meillä leikkimässä. Hienosti meni, eikä Arco syönyt pentua vaikka Anu vissiin sellaista kuvitteli. No, oikeesti, Arco tulee kyllä juttuun useimpien koirien kanssa, eikä se todellakaan ole niin pimeä tapaus, että pennut suuhunsa söisi. Kepa on kyllä pentujen kanssa leikkisämpi ja kestää niiltä enemmän repimistä ym. epämukavaa verrattuna Arcoon. Mutta tiedossahan onkin tämä  Arcon suht laaja henk.koht. tilan tarve, joten koirat suhtautuivat Mintaan juuri niin kuin ne suhtautuvat muihinkin asioihin elämässään. Mintan vierailu sai kyllä oman petukuumeen pilviin, mutta malttia on onneksi meikäläisellä sen verran, että asiaa ns. katsellaan.

 

Muuten ollaan lenkkeilty normitapaan ja kolmestaan lenkkeilyä on lisätty, koska tavoitehan on, että tulevaisuudessa lenkkeillään kolmistaan, koska pentu pitää kuitenkin opettaa remmilenkkeilyn saloihin ilman isompia koiria. Ollaan suoritettu hienoja vieraiden koirien ohituksia ilman jupinoita, ja totuuden nimissä täytyy mainita, että niitä ei-niin-hienoja mahtuu mukaan myös. Arcolle ohitukset eivät ole ongelma mutta Kepa kuumuu liikaa. Olen edelleen tehnyt sen havainnon, että omaa pinnaa ei kannata polttaa, se on Kepalle kuin heittäisi löylyä kiukaalle. Oma erittäin rauhallinen, päättäväinen toiminta on paras tapa näissä ohituksissa niinkuin kaikessa muussakin toiminnassa koirien kanssa. Painotus edellisessä lauseessa on sanoilla : erittäin rauhallinen.

 

Tästä viikonlopusta on tulossa tosi kuuma, joten laitoinkin kellon soimaan jo viideltä. Lähdettiin koirien kanssa kävelemään Voikkaan lenkki, kun aamulla on kuitenkin viileämpää. Nähtiin muutama kissa ja sitten ihaltiin tovi taas sitä ns. tuttua hevosta siellä yhden omakotitaln takapihalla. Puljattiin hetki Kymijoessa ja seurattiin yhtä kalastajaa. Kotiin tultaessa heitin aamuruuaksi nappuloita pihalle, joten koirat saivat ns. etsiä itse ruokansa.

 

Serkuni Hanna oli perheensä kanssa tullut vierailemaan tänne päin Suomea. Käytiin Kepan kanssa tapaamassa heitä. Hannalla ja Juhalle on kaksi lasta Anni 5.v. ja Eero 2.v. Täytyy sanoa ja antaa papukaija merkki Juhalle ja Hannalle siitä kunka hienosti he ovat opettaneet lapsensa kohtaamaan koiran. Lapset käyttäyivät esimerkillisesti ja upeasti Kepan kanssa. Eeroa ehkä pikkaisen jännitti mutta ymmärtäähän sen toki kun koira on melkein lapsen kokoinen. Kyllä se ehkä itseäänkin hiemen jännitäisi jos koiran naama olisi melkeinpä omasi kanssa samalla korkeudella. Kepakin käyttäyi hienosti, sekin saa papukaija merkin. Kepa sai myös merkin lisäksi paljon muutakin, silityksiä, jäätelöä, kakkua ja nakkimakkaraa. Lapset olisivat syöttäneet sitä koko ajan. Anni olisi pärjännyt myös Arcon kanssa vai pitäisikö sanoa, että Arco olisi tullut juttuun Annin kanssa, niin hyvin tyttö osasi koiran kanssa olla.  Mukava oli tavata Hannaa ja hänen perhettään.

 

 

Nyt on koittanut se aika, kun alkaa tehdä mieli jäädä lomalle. No, lomaan taitaa vielä olla aikaa viitisen viikkoa. Kovasti olen miettinyt, että minkämoisia patikkareissuja olisi kiva loman aikana tehdä. Joten kirja "Suomen retkeilyopas" on ollut kovassa syynissä. Jos kävisi kävelemässä pienen karhunkierroksen, rengaslenkin Utsjoella, Riisitunturilla ja mukava olisi käydä myös Pyhä-Luostolla. Saariselällä tulee varmaan käveltyä päivälenkkejä... Olen tulevasta lomasta niin innoissani, että olen jo melkein pakannut koirat autoon.

 

Olen vissiin lenkkeillyt koirien kanssa liikaa, toinen nilkka on ollut turvoksissa viime viikonlopusta lähtien. Nilkka kärsii kyllä kävellä mutta turpoaa muodottomaksi työpäivän aikana, onneksi ei ole kovin kipeä.

 

Eilen palautettiin Kepan kanssa kotiinsa yksi omille teilleen lähtenyt koira. Ei siitä sitten sen enempää, ihmettelen vain joidenkin ihmisten järjenjuoksua. Jostain syystä nämä järjenjättiläiset sattuvat asumaan tällä meillä päin. Olen tehnyt sellaisen päätöksen, että jos näen irtokoiran haahuilevan yksinään, otan sen kiin ja toimitan esylle vaikka tietäisinkin missä koira asustelee. Siinäpähän omistajat sitten, edes, ihmettelevät, että mihin se koira on lähtenyt. Tämä kun ei ollut ensimmäinen palauttamani koira...

 

Koirien kanssa on touhuttu normijuttuja, lenkkeilty ja käyty koirapuistossa, piiloteltu nameja ja etsitty niitä. Mitään sen erikoisempaa en ole nyt jaksanut töiden jälkeen puuhailla, olo on iltaisella ollut kuin tapetulla madolla.

 

Ostin muuten furmunaattorin ja olenkin käynty koirat kertaalleen sen kanssa läpi. Arco pienini yhden kolmanneksen kun alusvilla väheni. Meinaan käydä koirat vielä toisen kerran läpi ja sitten taidan ne ennen lomaa vaikkapa pestä, niin ovatpahan nätteinä sitten.

 

Arcon fyseoterapia-aika peruuntui kun Patricia on joutunut jäämään sairaus/äitiyslomalle suunniteltua aikaisemmin. Todennäköisesti katsastan uutta aikaa eri terapeutille loman  jälkeen. Toivoisin, että voisin tulevan loman aikana juoksuttaa koiria mahdollisimman paljon irti, joten patikointikohteet valitaan sitten tämän mukaan.