| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2006/7/30 Arcon jutut" Tänne kuuluu töitä ja töitä ja vielä kerran töitä. Eli miä oon ollu äipän mukaan töissä melkeen joka päivä. Kyl miä jaksan siel hianost ollakii. Ainoastaan siit autoiluis miä en oikaan välitä, kun tulee siit vähä huono olo
 .Miä painan kuulemma nyt 16 kg, käytiin vaas äipän kans tänään. Se on kuulemma laihtunnu kuus kiloo sitt kun miä muutin tänne asuun. Eipä sit kyl siit oikeen huomaa ja se itte sanookin, ett pitäis viel laihtua toiset kuus kiloo, ett sen rupeis huomaan.
Miä osaan jo suht kivast ohittaa noi pyöräilijät
 . Siis sillen, ett äippä sanoo "seuraa" ja sit miä tuijotan sit silmiin ja käpeksin coolina siin vierell. Miä saan vähä jotain herkkuu jos oon ollu kiltist, muuten minuu saatetaan kieltää jos alan hyökkiin. Kiltist tarkottaa siis sitä, ett en ollenkaan huomioi niit pyörii.Muuten miä oon ollukin ihan killtti poika. Vahin pihaa kovast ja välil lenkilkiin ilmottelen jos jotain minust epämääräist on havattavis. Mull on tos niskas sellanen harjanne minkä miä saan silleen pörhölleen ja sit miä vast pelottavalt näytänkii, ja isolt
 .Miä oon muutenkii jo iso poika. Osaan siis pissii silleen kun isot poikakoirat pissii. Ja kaikkihan tietty tietää, ett poikakoirat pissii useest ja joka paikkaan. Silleen miäkin teen
 . Yhtään kertaa en oo muksahtannu kyljelleen, joskus jos on tiukka paikka saatan losotella ihan silleen neljäl jalal. Pääsääntösest kyll se jalka pitää saada nostettuun. Muutenhan ne koht luulee, ett miä oonkin tyttö. Miä kun oon kuulemma niin nättikii. Yks päivä Kouvolas yks mies sano äipälle, ett " kyll sul sit on mahottoman nätti koira. Juupelis sentään kun on nätti", eikä se ois millään malttanut mennä sinne autoonsa. Me äipän kans kiitettiin vaan kohteliaasti, tosin pariin kertaan, kun se mies oll niin innoissaan. Sit yks ilta tuol lenkill nähtiin pari mummo-ikäst ihmist niitten kummallisten keppien kans kävelees. Nekin kuulu puhuvan, ett " onpas harvinaisen nätti koira, tosi kauniin värinen...". Ett todistettu on, ett erinomaisii täs sitä sitte ollaan, kaikin puolin . Vaik kyllhän miä sen jo tiesinkin.Myö jo tääl vähä ootellan, ett se Sandra tulis jo kotiin
 . Äippä sanoo, ett Julian turkki pitää ens töiks pestä. Ja kait sit pitää vähä ohentaakiin. Minuu ei oo pesty kun vähän mahaa ja harjattiinkiin tänään vissiin vast kolmanne kerran. Äippä on tosi tyytyväin tähän meikäläisen turkkiin kun sit ei tartte puunata joka päivä. Karvaakin lähti ihan minimaalisen vähän. Äippä tosin sano, ett sit kun se turkki on koko komeuteeensa kasvannu niin todennäkösest sit lähteekin enemmän. Ai niin, miä oon saannu hammasharjan ja tahnaa. Nyt kun min kaikki hampaat on vaihtunnu niin myö, kuulemma, ruvetaan pesee min hampait. Ettei tuu mitään hammaspöpöi tonne suuhun. Kerrotaan sit, ett kuinka se suju, se hampaiden pesu.Eipä tänne sit muuta, entisenlaisii lenkkei ja kasvatus-juttui. Kyll se täst pikkuhiljaa." 2006/7/23 Eija kirjoittaaArco oli mukanani koko viikon töissä, hienosti meni ja poika jaksoi olla kiltisti ihan joka päivä.
Kaupungilla liikkuessa se kävelee vierellä tosi hienosti, joskus olisi kyllä mukava jotain ihmistä moikata mutta olemme kuitenkin moikkaillut jättäneet tekemättä. Matkapahoinvointia on vieläkin jonkin verran, Arco ei ole enää oksentanut mutta kuolaa kovin. Hyppää kyllä itse autoon useinmiten.
Ollaan tehty vähän pidempiä lenkkejä ja sitten vähän lyhyempiä. Kari on ollut mukana lenkeillä myös ja kolmestaan lenkkeily ei enää aiheuta Arcon kohdalla minkäänlaista säpläämistä. Eli ei yritä enää aukoa Karin lenkareiden nauhoja, roikkua puntissa tms. Aro on nostanut jo yhden kerran jalkaa ison koiran tavoin. Taisi kyllä olla sellainen onnenkantamoinen, tuskin itsekään tajusi mitä tapahtui. Olen yrittänyt saada Arcon huomion itseeni jos pyöriä tulee vastaan eli näytän herkkupalaa- saan Arcon huomion itseeni- ja kehoitan seuraamaan. Toimii noin 80 %sti.
Kävimme eilen illalla koirapuistossa. Olen ollut tiukasti "koirapuisto vastainen" mutta nyt jouduin antamaan periksi. Lähinnä siksi, että Arco mielestäni tarvitsee myös vapaana juoksemista, ja koska metsässä emme enää uskalla vapaana lenkkeilä, on koirapuisto tällä hetkellä ainoa vaihtoehto. Olin yllättynyt positiivisesti koirapuiston siisteydestä sekä aitojen kunnosta. Liekkö paikkaa siiistitty kaupungin toimesta koska olin kuullut, että paikka olisi jotenkin retuperällä. Puistoon tulikin Arcon lisäksi pari muuta koiraa, 7-vuotias uros ja 10kk vanha narttu. Nartun kanssa Arcolla natsasi tosi hyvin yhteen, urosta se aluksi jonkin verran " varoi", ei kuitenkaan pelännyt mutta oli hieman varovainen. Uros viihtyi muutenkin enempi omissa ympyröissään, Narttu ja Arco pinkoivat tuhatta ja sataa peräkkäin pitkin puistoa. Oli poika aika naatti leikkihetken jälkeen. Sai siis liikuntaa ja sosiaalistamistakin muihin koiriin. Sen verran hyvä kokemus puistoilu oli, että otetaan varmaankin ohjelmistoon mukaan.
Olen siis joutunut itse muuttamaan kantaani muutamiin juttuihin;
Arco ei saa olla sängyllä- nyt saa Karin mieliksi.
Ei koskaan fleksiä- on ostettu syksyistä patikkaretkeä varten, on todennäköisesti käytännöllisempi kuin kerittävä pitkä hihna, ei muuten kyllä käytössä.
Koirapuistot- kai sitten ovat välttämättömiä, jos koiralla ei ole muuta paikka juosta turvallisesti irrallaan.
Ensi viikolla on Arcolla myös työpäiviä tiedossa mutta kuinka monta, siitä ei ole vielä tietoa. Samalla saa Arco vähän kaupungissa liikkumisharjoitusta ja autossa oloa, joten eipä olekaan hullumpi juttu. 2006/7/20 Arcon ajatukset" Eipä tänne mitään oikein erikoist kuulu. Yks päivä kävi se juttu, mist mummo kovast tot äipää varotteli. Äippä leikkas min tassukarvoi ja miä vähä siin sit säpläsin, min hammas osu äipän korvaan, tarttu kii sen korvikseen ja vähä se korva repes
 . Verta ei kyll tullu hirveest ja ne tassukarvatkin leikattiin ekaks ja sit äippä läks korvaansa putsailee. Se oli siis ihan äksidentti.Meikä on ollu töis mukaan kaks päivää ja tänäänkin pitäis lähtee. Hianost oon jaksannu olla, aina miä en kuitenkaan viittis lähtee sielt pihalle. Mut äippä sanoo, ett pitää käyä silloin kun sill on sellanen tauko, muuten kuulemma pitää sit laittaa jalat ristiin jos hätä yllättää. Eileen miä hyppäsin ekaa kertaa autoon ihan omin voimin
 . Äippä oll vähä yllättynny täs min tempauksest, se on ajatellu, ett en haluais autoon mennä kun tulee se paha olo siel autos. Miä kyll aattelin, ett paras hypätä vaan kun se kuiteskin minut sinne lykkää. Hianompaa mennä ihan omin jaloin.Nyt ei oikeen kerkee muuta kirjottelee kun ne työt kutsuu. Jos joku on käynny tuoll Aalukka-mummon sivuil, niin miä en sit oo siel Kitkall vaik ne niin väittää. Ja lisäks kaikki jotka on siel käyneet tietää, ett siel ei nurmikko vettä kohtaa. Mut aikas hieno feikkikuva. Tosin nehän vois hommata sinne ihan omankin koiran, vaikkapa tälläsen holskun niin kun miä  . Eipä tulis sit aika pitkäks.2006/7/16 Arcon aatokset" Äippä on ihan äimänkäkenä vieläkin siit jutust, ett on joskus päässy ylioppilaaks
 . Se kerto, ett jokaises sen kirjoittamas jutus on joku kirjotusvirhe. Ne virheet kuulemma jää sen silmien väliin kun se yrittää oikolukea kirjoituksiaan. Mut ei silt meikän "virheet" mihinkään silmien väliin jää ja lisäks sill on ihan mieletön kuulo . Aina kun miä oon hypänny tonne sohvalle niin se huutaa keittiöst, ett " onko se Arco taas sohvalla?" Ja sitt se tulee komentaa minuu alas. Kyll miä nyt oon heti tullukin alas kun yks päivä miä sain vähän sapiskaa kun en totellu , eli miä jouin selälleen tonne lattille ja äippä melkeen makas min mahan päällä.Eileen myö käytiin pariin otteeseen vähän pidemmäll lenkil. Ekaks käytiin aamul toi Voikkaan lenkki ja sitt illemmal käveltiin tuol Ratapenkal, siel myö tavattiin oikein mukava colliepoika Ringo. Myö oltais haluttu hirveesti leikkii mutt saatiin vaan haistella toisiimme. Miä kun haluisin moikata kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset. Äippä sanoo, ett minul on ihan mieletön itsetunto
 . Ja ett, kaikki ei kyll minust tykää vaik miä niin luulen, kuulemma.Äippä on nyt oppinnu jotain uutta sekin
 . Eli se on tajunnu mis kohtaa minuu täytyy kieltää jos haluaa, ett miä en jahtaa pyöräilijöitä. Eli se komennusvaihe on silloin kun min korvat törhötää ja miä rupeen tuijottaa. Jos ei täs vaihees kerkee komentaa niin sit on toivo menetetty . Meill on nyt otettu totaalikieltämisen linja kaikkiin min yrityksiin hyökkiä pyörien, rullaluistelijoiden ja juoksijoiden perään. Oikeastaan toi äippä kyl ymmärtää tot min hyökkimis juttu koska tylsäähän tälläsen energisen pojan on vaan kävellä. Äksöniä sitä olla pitää. Äippä kyll sanoo, ett jos miä hyökin niin ihmiset ymmärtää meikän väärin ja luulee, et miä oon mahollisest vihanen .Tänään otetttiin äipän kans päikkärit tuol sängyll. Miä nukuin tos Karin puolel, niin kuin yleensäkin. Äipän puolelle en kyll mee vahigossakaan, on se sen verran tiukkis, et jos sen virheen menis tekeen niin ei varmaan pääsis koko sängylle enää. Eli meikä ottaa ns. varman päälle ja makaa Karin puoliskoll pää tyynyl ja senkun unta pollaan vaan.
Nyt illal miä oon oollu vähä intopiukeena ja aika vallaton. Äippä oll päiväll soittannu sill min kasvattajalle Lissulle ja kertoillu meijän kuulumisia. Lissu oll sanonnu, ett nyt meikä on rasittavimmillaan. Mitähän sekin oikein tarkottaa, ei minuu vaan mikään rasita
. Oon muuten ruvennu harjotteleen jalan nostoo, sillee hienosti ylöspäin. Sivulle en oo viel uskaltannu jalkaa heittää, siin kuulemma voi kaatua kyljelleen . Pihaa miä vahin silloin kun oon siel yksin. Otan sellasen tiukan haara-asennon ja nostan häntää vähän ylemmäs kun normaalisti, laitan korvat törhölleen ja oon topakkana muutenkin. Sitte haukutaan ja viel lopuks vähän öristään ja mahollisest muristaan. Ja arvatkaas mitä? Kukaan ohikulkija ei uskalla meijän pihalle tulla, ohi vaan kaikki menee. Oon miä sen verran pelottava . Sit jos toi äippä on kans pihal niin miä jätän noi vartiohommat suosioll sille. Vähä tot vartioasentoo se vois harjotella ja samoin tot äänipuolta, mutt eiköhän se siit kun miä vähä sit koulutan.Miä osaan jo seurata-käskyn. Ja joskus lenkill otan sellasen seuraa-ilmeen ja seuraan ihan ilman mitään käskyy. Äippä on ihan innoissaan ja sit miä saan vähä herkkuja. Ylipäätään se innostuu aina kun miä oma-aloitteellisesti tuijotan sit silmiin. Se väitää, ett 95% lenkkeilyajast minull on nenä maassa eikä minuun saa katsekontaktia kun heittäytymäl min eteen selälleen. Miä kun oon jollain " jäljel" niin miä en kuule enkä nää mitään, välil tuppaa toi remmikäyttäytymisen muistaminenkin tekee tiukkaa.
Valokuvii ei olla vieläkään saatu uusii laitetuu kun se Sandra läks taas reisuun. No, myö otellaan vähä lisää kuvii ja laitetaan sit ne kaikki tänne." 2006/7/15 Eija kirjoittaaElämä on jatkunut ennallaan, nyt on taas pitkä vapaa eli lauantaista maanantaihin on vapaata. Eläinten kanssa onkin nyt aikaa hyvin puuhastella. Lintujen häkin putsausta ym. on tiedossa.
Arcon kanssa ollaan harjoiteltu seuraamista ja muita "vanhoja" käskyjä. Katsekontaksita on alettu vaatimaan jo osatusissa käskyissä. Esim. Ulkoa kun tullaan tuulikaappiin Arcon pitää istua kun remmi irroitetaan ja istua edelleen ennenkuin portti muihin tiloihin avataan. Eli Arco istuu ja katsoo silmiin ja sen jälkeen avataan portti. Lenkit sujuvat meiltä jo suht hyvin, eli Arco osaa kävellä vetämättä remmissä. Tosin poikkeus vahvistaa säännöt eli kun kävimme torstai-iltana kävelemässä mummon ja vaarin kanssa niin Arcolla oli käytössäännöt hieman hakusessa. Kun lenkkeilemme Karin kanssa niin kaikki sujuu mallikaasti. Eli taisi poika innostua "isovanhempien" tapaamisesta. Mummon neuletakin hihassa olisi ollut niin mukava roikkua...
Autot ohitetaan jo onneksi ilman kummempia temppuja. Toiset koirat pitäisi Arcon mielestä ehdottomasti moikata eli tähän siten kiinnitetään tulevaisuudessa huomiota. Lisäksi polkupyörät aiheuttavat silloin tällöin "rähähdyksen".
Arco oli mukanani töissä perjantaina ja kaikki meni taas hyvin. Arcon kuolaamiseen ja pahoinvointiin autossa ollaan puututtu antamalla sille puolikas matkapahoinvointilääke. Näyttää ehkä hieman auttavan.
Tarkoitus on nyt elokuussa kun tottikset alkavat lähteä Arcon kanssa koulutuskentälle. Lisäksi pitäisi ottaa selvää jälki- ja raunio koulutuksesta. Jälkeen Arcolla on mielestäni mielettömät edellytykset, hajut otetaan ilmasta sekä maasta. Nenä on maassa kiinni suurimman osan aikaa kun lenkkeilemme, siksi katsekontakstin ottaminen Arcon on hieman hankalaa. Hajumaailma vie pojan mennessään. Rauniokin voisi olla Arcon juttu. Se kiipeilee rohkeasti kaikenlaisilla pinnoilla eikä pelkää mitään "koloja" tai ahtaita paikkoja. Ja sitä nenäähän kai siinä rauniossakin tarvitaan.
Olemme muutaman kerran käyneet Kymijoen rannassa Voikkaan sillan pielessä. Arco kahlaa niin, että maha kastuu kokonaan, uimaan se ei vielä ole mennyt. Arco kaivaa mielettömiä kuoppia hiekkaan sekä työntää kuononsa veteen ja kaivaa sieltä kiviä esille. Lisäksi veteen pöristellään niin, että kuplat vain nenästä tulevat. Ei siis epäröi työntää päätään veden alle, kummallinen koira
.Miilumäellä emme enää aamuisin uskalla "mäyrä-vaaran" takia käydä. Eräs tuttuni kertoi tänä aamuna jututtaneensa lähellä asuvaa metsämiestä, kun olin kertonut , että törmäsimme mäyrään. Mies oli kertonut, että Miilumäellä on useampi mäyrä ja mäyrän pesä/pesiä. Kyseessä ovat ns. city-mäyrät, jotka eivät paljon ihmisen läsnäolosta piittaa. Onpa mäyrä käynyt kiertämässä miehen ajokoiran tarhaakin useampaan otteeseen koiran haukkuessa raivoisasti tarhassa. Päästäkeseen miehen kodin pihalle mäyrä on joutunut ylittämään ns. Sairaalanmäen tien. Mäyrä siis liikkuu suhteellisen isolla aluella. Eli mäyrä ei tosiaankaan varo koiria, joten Arcon turvallisuuden vuoksi, ainakaan vapaana, lenkkeilyä ei metsässä enää harrasteta. Mikä on mielestäni vähän huono juttu.
Olemme kävelleet Arcon kanssa kunnonkohotus mielessä Voikkaan lenkkiä. Lähinnä on ajatuksena oman kunnon kohottaminen silmällä pitäen syksyistä patikkareissua.
Tähän lopuksi kirjoitan vielä eilisen illan tapahtumista eli Karin ja minun tekemästä ns. päivän hyvästä työstä.
Lähdimme eilen illalla Arcon kanssa lenkille yhdeksän jälkeen. Kävelimme tuota peruslenkkiä eli Lintuvuoren tien päässä alkavasta pyörätiestä tehtaalle menenvän tien viertä takaisin kotiin.
Tuolla pyörätiellä alkoi kuulua mahdotonta kissan naukumista ja huomasimmekin pienehkön mustavalkoisen kissan istuvan ojarummun päällä ja naukuvan. Ajattelimme, että se oli mahdollisesti joutunut auton tönäisemäksi. Menin Arcon kanssa vähän kauemmas ja Kari lähti kissaa tutkimaan. Kari huutelikin, että " onko sinulla kännykkä mukana? Kissa on varmaan eksyksissä ja on tosi laiha. Pannassa on puhelinnumero-täytyy soittaa." Kännykkää ei ollut tietäänkään silloin kun olisi pitänyt. Laitoin Arcon lyhtypylvääseen kiinni ja läksin minäkin kissaa tutkimaan. Pysäytimme ohi ajavan pyöräilijän ja yritimme hänen kännykällään soittaa ko. numeroon. Emme saaneet ketään langan päähän. Joten päätimme kuskata kissan meille kotiin ja ruveta soittelemaan eläinsuojeluyhdistykselle. Pyöräilijä epäili, että olisiko kissa heitetty ulos ohi ajavasta autosta tms.
Kissa oli kova käymään käteen kiinni, nälissään oli, reppana. Kari otti Arcon ja lähti sen kanssa kävelemään kotiin ja minä sitten yritin kuskata kissaa. Onneksi oli mukana Arcon makupaloja, possun lihaa ja kissojen nappuloita. Kissa seurailikin minua kun pudottelin herkkuja sen eteen. Välillä kannoin kissaa, siitä se ei oikein pitänyt. Sainkin vertavuotavia haavoja kynsistä käsiini ja muutaman mahaan.
Lopulta sain kissan kotiin ja laitoimme sen autotalliin. Siirsimme Arcon kamat pesuhuoneesta pois ja haimme kissan sisälle. Kari soitteli esylle mutta emme saaneet ketään sieltä kiinni, emme mistään numerosta. Lisäksi Kari selvitti kenelle kissanpannassa oleva numero kuului ja yritti vielä soitella siihen. Lopulta saattiin kissan omistaja puhelimeen. Kissa oli livahtanut omille teilleen muutama päivä muuton jälkeen kaksi viikkoa sitten. Oli kuulemma ollut muutosta aivan paniikissa.
Lupauduimme viemään kissan kotiinsa, joka olikin noin kilometrin päässä meiltä.
Omistaja oli asiallisen tuntuinen nuoripari, tarjosivat rahaakin mutta emme huolineet sitä. Olimme tyytyväisiä kun kissa pääsi takaisin kotiinsa.
Tiukkapipoisina ihmisinä emme kuitenkaan voineet olla huomauttamatta kissan leikkauttamisesta ja vapaan ulkoilun vaaroista
. Kello olikin sitten jo kaksitoista yöllä kunnes pääsimme nukkumaan. Että sellainen juttu. Kari oli varmaan jo ihan paniikissa, että yritän puhua kissan meille jäämään. Ja lisäksi Kari sanoi, että " miten me aina törmätään näihin juttuihin?" Ehkäpä me vain katselemme noita vapaana liikkuvia eläimiä tarkemmalla silmällä kuin moni muu ohikulkija. Tästäkin kissasta, kuten aikanaan Olgasta, huomasi heti ettei kaikki ole kunnossa. Loppu hyvin , kaikki hyvin.2006/7/6 Eija kirjoittaaTänään ollaan otettu huima harppaus Arcon ja kissojen väleissä. Olga on käynyt kissanveskissä asioimassa vaikka Arco on hiippaillut ympäri kämppää. Eli Arco taitaa nyt Olgan mielestä kuuluua talon "vakikalustoon".
Itse makailin työpäivän jälkeen tuolla makkarin sängyssä ja Arco makaili siellä myös
 . Yks kaks yllättäen Noorus hyppäsi sängylle, vilkasi Arcoa ja tuli viereeeni makaamaan. Arco taisi olla tilanteesta yhtä hämmästynyt kuin minäkin, ainoa jonka pokka piti oli Noorus. Siinä sitten Noorusta rapsuttelin ja Arco makaili siinä meidän vieressä. Arco pääsi nyt Noorusta haistelemaan sydämensä kyllyydestä. Täytyy kyllä antaa Noorukselle kymmenen pistettä ja papukaija merkki moisesta suorituksesta. Toivotaan, että Zuliakin ajan myötä Arcolle "lämpiää".Muuten on ollut sellainen peruspäivä eli lenkit aamulla ja illalla. Muun ajan Arco on viihdyttänyt Karia täällä kotona. Huomenna on Arcolla taas työpäivä.
Arcosta on tulossa uusia kuvia tänne sivuille luultavasti viikonloppuna, tulee kuvia myös Arcon kaiffarista Leosta ja poikien leikeistä. Sandra kotiutuu Maltalta launatai-iltana. On kuulemma ostanut meille jotain tuliaisiakin- jännittää  .2006/7/5 Arcon aatoksetTänää käytii ton äipän kaa sellain omakotitalo-alue lenkki, se kun ei nyt uskalla viiä minuu tonne mettään. Sinne kun on kuulemma muuttannu se oudon hajuin otus
 .Käytiin aamul tos Kymijoen rannas mut miähän en sinne veteen syvälle mee. Tiiä mikä otus sielkin vois olla, söis viel näin komeen pojan
.Sit myö äipän kaa käytiin viemäs iskä ja sen kaveri Kouvolaan junalle. Ne ol menos viettään jotain Helsinki-päivää. Myö äipän kaa palloltiin siel rautatieasemall. Äippä ol jostain saannu päähänsä, ett meikän pitäis tottuu juniin. Ett jos joskus junal matkustettais. En ollu junist moksiskaan, miähän nään niit joka päivä ihan täs kodin lähel. Äipän mielest vissiin se on eri asia, ett onks kysees tavarajuna tai sellain ihmisjuna.
Sit myö vetästiin oikein kunnon päikkärit tuol sängyl. Olipa mukavan pehmeetä, yhtään minuu ei haitannu, ett lattial ois kuulemma ollu koiral viileempi.
Loppu päivä hengailttin täs kotoon. Meil kävi joku sellain nuohooja mut en miä ollu moksiskaan. Sit äippä kävi jossain ja miä olin kissojen kaa kotoon. Sit miä etin tuolt pihalt makkaranpaloi. Äipän mielest minust ois ainest jälkikoiraks, aloin niit makkaroitkii ettii siit paikas mihin äipän jalanjälet loppu eli siit min vierest.. Eli meni niinkun lopust alkuun.
Iltasel tehtiin sellain pitempi kävelylenkki. Äippä sanoo, ett pitää reenata sit patikointireissuu varten. Tai vissiin sen tarvii, miä en mitään reenaamist tartte. Äippä kyll uhkas, ett miä joutuisin kantaa omat ruuat jossain ihmeen koirille tarkotetus laukus. Muistuttaa kuulemma polkupyörissä olevia laukkuja. Miä oon kyll sitä mieltä, ett se ois vähä niinkun lapsityövoiman käyttöö. Eiks sellain oo ihan lais kiellettyy? Eija kirjoittaaOlemme Arcon kanssa tutustuneet metsän eläviin. Olemme nähneet ketun, joka ylitti pyörätien jolla kävelimme. Kettu juoksi pienen pellon toiselle laidalle metsän, siis sen meidän Käki-metsän, laitaan. Jäi istumaan ja tarkkailemaan meitä. Näytti kieltämättä siltä, että siellä istui toinen Arco-poika
. Arco ei kettua havainnut, ei nähnyt eikä haistanut, kun ei sitä enemmälti kommentoinut.Toissa aamuna näimme mäyrän, hyvä ettei aivan kirjaimellisesti siihen törmätty. Olimme aamulla viiden maissa käppäilemässä tuolla Miilumäellä. Arco haisteli ilmaa jo heti kun pyörätieltä metsään kulkevaa polkua lähdimme kävelemään. Lenkkimme jatkui sellaisen puoli tuntia ja aina välillä Arco otti hajun ilmasta, sekä tuijotteli tiettyyn suuntaan. Lähdimme kulkemään polkua mäkeä alas päin ja Arco rupesi haistelemaan maata ja lähti pois polulta. Ajattelin, että mihin se nyt on menossa kun oli poika tosi keskittyneen oloinen. Silloin huomasin mäyrän noin 20 metrin päässä meistä. Arco kerkesi edetä pois käden ulottuvilta ja ajattelin, että toivottavasti se ei mäyrää näe. Lähdin juoksemaan takasin menosuuntaan Arcoa kutsuen. Onneksi se sitten pinkaisi perääni
. Loppulenkin kävelimmekin polkua pitkin joka kiersi mäyrän olopaikan mahdollisimman kaukaa.Mäyrä oli tosi kaunis ja näytti vihreää taustaa vasten tosi hienolta. Lisäksi se oli paljon kuvittelemaani suurempi. Mäyrä on kuulemma tosi peto ja yleensä koiralle käy huonosti jos sen kanssa joutuu mittelöimään. Mäyrä ei kuulemma yleensä koiraa väistä vaan tulee päälle.
Vähän nyt harmittaa kun en oikein tiedä arvaanko tuolla Miilumäellä enää Arcon kanssa liikkua. Siellä kun olen voinut sitä irti pitää...Täytyy kait ottaa poika remmiin kiinni, ettei joudu mittelöihin mäyrän kanssa. Lisäksi en haluaisi mäyrää muutenkaan häiritä jos sillä on vaikka pennut siellä. Mielestäni meidän ihmisten ei ole hyvä nenäämme joka paikkaan tunkea ja koenkin, että mäyrällä on suurempi oikeus olla siellä metsässä kuin meillä. Tilannetta siis harkitaan ja tarkkaillaan.
Arco oli tänään taas töissä mukanan ja päivä meni hienosti, taas kerran. Muuten siitä on tullut villi poika, taas kerran. Se on varsinainen "touhottaja" hereillä olo aikanaan. Eikä se päivisin enää nukukaan niin paljon kuin pienempänä. Illalla kun meno oli hurjimmillaan otettiin vähän "tottista" ja sitten piilottelin herkkupaloja ympäri kämppää. Vähän nämä toimenpiteet "pahinta kärkeä" pojalta pois veivät mutta vielä riitti pihalla intoa pihaammme puolustaa ohikulkijoilta. Kun Arcoa katsoo, niin ei uskoisi oleenkaan sitä samaksi rauhalliseksi ja äänettömäksi koiraksi joka malttaa käyttäytyä hienosti työpaikallani. Kotona se on välitä "the hulikaani". Vahvistaa käsitystäni Arcon luonteesta, että tosi paikassa osataan käyttäytyä ja hienosti. Eli vielä on mummolla ja vaarilla aikaa perua meidän syyskuinen tulomme sinne Kitkalle- ajattelin vaan niitä teidän kalliita sohvia ja nojatuoleja
. Toivotaan, että kyläilyreissu on Arcon mielestä tosi paikka.Meillä on Arcon kanssa tarkoitus syyskuussa lähteä kiertämään osa Karhunkierrosta. Pääsisimme vähän patikoinnin makuun. Mukaamme lähtee työkaverini Raili, eli Arco pääsee mukaan ainoana miespuolisena . Saa sitten nähdä pureeko meitä patikka-kärpänen. Johan tästä aikaa onkin kulunut melkein kolmekymmentä vuotta kun Haltille patikoimme.... Aika kuluu kyllä nopeasti .2006/7/2 Eija kirjoittaaTyöt haittaavat harrastuksia eli en ole oikein ehtinyt Arcon sivustoja päivittämään.
Elämä on jatkunut entisellä mallillaan ja poika kasvaa silmissä. Mittasin Arcoa eilen ja säkäkorkeus oli n.43-45 cm ja paino siellä 12-13 kg. Sen verran massaa jo on, että jos Arco johonkin sinnikkäästi vetää, saa sille tosissaan laittaaa hanttiin.
Arco on ollut viime viikolla kaksi päivää minulla töissä mukana. Perjantaina mentiin Kouvolaan linkkurilla ja käveltiin illalla kotiin. Hyvin jaksoi Arco kävellä ja luulinkin, että se on ihan rättiväsynyt kun tulemme kotiin. Ja katinkontit, energia oli moisesta urheilusuorituksesta vain tuplaantunut. Eli ei ihmisestä ole liikunnan avulla koiraa väsyttämään, ei edes pentukoiraa.
Kissojen kanssa on selvää lähetymistä havaittavissa. Usein kissat tulevat Arcoa moikkaamaan kun tulemme ulkoa sisälle. Varsinkin "koirapoliisi" Olga on Arcosta kiinnostunut ja jopa "arkajalka" Noorus antaa Arcon itseään haistella, varsinkin silloin jos sitä oikein väsyttää eikä jaksa livahtaa nojatuolin alle pentua pakoon. Zulia ehkä eniten vierastaa Arcoa, tosin käy sitä portinraosta katselemassa "ai, se ei siis meinaa muuttaakaan meiltä pois..." tai "se on siis vielä täällä..." ajatuksella.
Metsässä ollaan palloiltu parisen tuntiakin välillä aamuisin. Ollaan harjoiteltu siellä Odota-käskyä ja pyörätiellä lenkkeilyn ohella Seuraa- käskyä. Pitäisi kokeilla tuota Seuraa-käskyä tuolla metsässä kun Arco on irrallaan mutta tuntuu, ettei tuo ajatus oikein aamutuimaan aina juokse. Alas- käsky tuntuu olevan Arcolla nykyisin hukassa, ainakin jos se koskee sohvalla makailua - oikeastaan arvasinkin, että kättä tästä asiasta tullaan kääntämään sen jälkee kun Arco sai luvan makoilla sängyllä.
Arco on supliikkimiehiä eli on ruvennut erilaisilla äänillä asioita kommentoimaan. Sen ääni reperttuaari on sangen mielenkiintoinen. Eilen se istui auton takapenkillä ja katseli ikkunasta maisemia ja kommentoi koko ajan. Ei meinannut autolla ajosta tulla mitään, niin paljon minua sen "turinat" naurattivat. En ole aikaisemmin tiennytkään, että koira voi olla näin kova juttelemaan. Sen pitämät äänet ovat tuhinaa, puhinaa, ärinää, murinaa, purinaa haukahtelua, ulvomista, jodlausta ja " muuta keskustelua". Kun sille jotain juttelin niin jokin vastaus siltä aina tuli. Ilmeisesti auto herättää siinä välillä tälläisen keskustelu innon, tätä on nyt muutamaan otteeseen autossa tapahtunut. Kissat meillä kyllä keskustelevat mutta nyt sitten koirakin, vai olemmekohan me jotenkin "keskusteleva perhe"?.
Tänään Arco kävi leikkimässä kaverinsa Leon luona. Hienosti pojat keskenään toimeen tulevat. Painileikit olivat tämän päivän kova sana. Mitään ääntä ne eivät leikkiessään pidä, se onkin mielestäni erikoista kun Arco ei tuota ääntään muuten pahemmin säästele. Hyviä kavereita pojat tuntuvat keskenään olevan ja kumpikin nuoli välillä toisiaan. Toivottavasti välit myös säilyvät hyvinä, näistä miehistä kun ei aina tiedä. Kuvia otin poikien leikeistä ja muutenkin olen Arcoa hieman kuvannut. Kuvat tulevat näytille kun tietsikkanörttimme palaa kielikurssilta, saa nähdä osaako suomea enää ollenkaan. |
|
|
