Nyt viikonloppuna ollaan taasen lenkkeilty kovasti, olen käynyt ihastelemassa holskuvaavaa ja tehnyt koirille hankintoja, värkkäillyt kasvissosetta koirille oman pihamaan kasveista jne.

 

Lauantaina heräiltiin aikaisin eli viideltä ja lähdetiin kolmisin kävelemään Voikaan lenkki. Ihmeteltiin matkalla hevosta, joka on siirrtetty erään omakotitalon takapihalle. Hienosti tosin koirat siihen suhtautuivat, katselivat kiinnostuneina ja haistelivat ilmaa, eivät haukkuneet yhtään. Laskin koirat, hihnoissa tosin, läträämään Kymijokeen. Hauskaa tuntui olevan. Ilma oli aamulla tosi hieno, aurinkoinen mutta ennen puolta päivää aloikin sitten sataa, ja sitä riitti ihan iltaan saakka.

 

Anulle on tullut holskunpentu, Minta (Konnamuorin Lenita). Minta on Kepan veljentyttö eli niinkuin sukua meille. Minta on tosi sievä, sievä ei ehkä ole ihan ensimmäinen sana joka normaalisti holskusta mieleen tulee. Mutta enivei, Minta on sievä. Vein sille tuliaisiksi röhköpossun, ja tietty omille koirille piti ostaa samanmoinen. Näytti Minta röhköllä leikkivän mutta meillä kotona röhkö nousi oitis arvoon arvaamattomaan. Arco oli, minun ja Kepan iltalenkin aikana, ominut röhköpossun omakseen. Se jaksoi röhköttää porsasta koko illan, kanteli sitä suussaan ja makasi käpälä possun päällä, ja katsoi pahalla silmällä jokaista (lähinnä Kepaa) joka possua itselleen siltä mieli. Oli pakko käydä tänään ostamassa Kepalle oma röhkö, jonka Arco tosin omi senkin mutta vaikea on pojan kahta röhköä hallita, joten nyt Kepakin pääsee osalliseksi tuosta maagisesta lelusta. Röhköpossut on välillä jäähyllä hyllyllä ja niillä on ehdoton ulosviemiskielto. No niin, Mintaa palatakseni se on oikein tomera tyttö ja nopea. Ehti avata molemmat kengännauhani ja housunlahkeen nauhan sillä aikaa kun yritän sisäistää itseni Anun huusholliin. En meninannut muistaakaan kuinka pieniä holskut luovutusikäisenä ovatkaan, itsestäni tuntui, että Arco ei noin pieni ole koskaan ollutkaan.

 

Arco on lenkkeillyt uudessa, hienossa kolmenmetrin monitoimihihnassa myös Karin kanssa. Ostiin siis koirille uudet taluttimet kun Kepa, pihteinen, meni pureksimaan poikki toisen jälkiliinan, joissa olin koiria taluttanut. Ostin nyt nahkaiset Jokken hihnat. Toivotaan, että allekirjoittaineen kädet kestävät nämä nahkahihnat.

 

Tänään, vaikka ilma on helteinen, olen jo ehtinut kävelleä Arcon kanssa peruslenkin ja Kepan kanssa Voikkaan lenkin. Arcon kanssa tavattiin irrallan oleva spanieli Sulo, joka ei valitettavasti Arcon suosioon päässyt vaan sai hatkat. Arco on nyt ilmeisesti tullut siihan ikään, että vieraat urokset eivät ole enää niin kiva juttu, tai sitten sille on vaan sattunut huono päivä. Kepan kanssa katseltiin sitä takapihan hevosta, tänäänkin. Ja tytsy puljasi Kymijoessa totuttuun tapaan. Hevonen ratsastajineen tuli puljaamaan jokeen myös, joten me vähän niinkuin pienempinä päätettiin poistua paikalta. Seisoskeltiin sillalla ja katseltiin sieltä hevosen joessa puljaamista.

 

Jos intoa ja jaksamista vielä illalla rittää, voisi koirien kanssa vielä käväistä jossakin käppäilemässä.

 

 

 

Käytiin Arcon kanssa Kouvolassa reenailemassa eilen. Lähinnä otettiin luoksepäästävyyttä ja halusin nähdä kuinka poika suhtautuu kahteen täysin uuteen ihmiseen aivan uudessa paikassa. Ensin laskin Arcon haistelemaan Lauraa ja Viiviä niin, että he eivät kiinnittäneet mitään huomiota koiraan. Arco oli ihan innoissaan  ja pyöri heidän ympärillään häntä heiluen. Sitten otettiin pari kertaa niin, että laskin Arcon Viivin ja Lauran luo ja he antoivat koiralle lihapullaa, ilman sen kummempaa kontaktinottoa. Sitten kokeiltiin vielä niin, että Arco istui vieressäni ja Laura ja Viivi vuorotellen kävelivät koiran eteen ja sen jälkeen poispäin. Summa summarium. Luoksepäästävyys meni siis hienosti.

 

Oikeastaan on aika ihmeellistä miksi Arco joskus rähähtää ihmiselle. Toki tiedossani on mikä vieraan ihmisen käytöksessä ko. toiminnan koirassa aiheuttaa. Mutta koirassa on kuin onkin kaksi täysin eri puolta. Luoksepäästävyys on luonnetestin se osio, joka on Arcon akilleenkantapää, ja siksi sitä nyt harjoitellaan. Toki Arcolle on vieläkin hankalampaa se, että se on yksin kiinni jossakin. Tästä on kokemusta lähipäivien ajalta ja koira olisi suurinpiirtein syönyt ihmisen joka sitä lähestyi. Tämä luoksepäästävyyden osio täytyisi lisätä harjoituslistaan.

 

Lisäksi otettiin Arcon kanssa kosketuskeppiä  ja kosketusalustaa. Harjoitukset menivät ihan kivasti mutta Viivin Aldoa olisi ollut kyllä kiva Arcon mielestä seurailla.

Lopuksi ihan vaan leikittiin eli koira roikkui jäljestyshihnassa kiinni. Tämä siksi, että patukka oli unohtunut kotiin. Halusin lisäksi nähdä rupeaako Arco taisteluleikkiin vieraassa paikassa ja häiriöden alla. No, tässä ei todellankaan ollut ongelmia. Arcoa sai pyörittää ilmassa ja poika repii murinan säestyksellä jälkiliinasta tehtyä patukkaa. Seuraavaksi täytyykin koettaa leikkiikö Arco samalla innolla vieraan ihmisen kanssa.

 

Tänään otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kävelin Voikkaan lenkin molempien koirien kanssa erikseen, aikka meni yhteensä kolme tuntia. Arcon lenkillä tuli meitä vastaan hevonen kera ratsastajan. Arcon mielestä niille kannatti vähän murista ja hevosta olisi ollut kiva vähän haistella. Yleensä Arcon on ohittanut hevoseläimet ilman kommentteja ja luulenkin, että tänään murina kohdistui enemmänkin pihaansa vartioivalle etelävenäjänpaimenkoiralle kun ratsukolle.

 

Kepan kanssa lenkkiä kierrettäessä ei kummempia tapahtunut. Tytsy puljasi innoissaan Kymijoessa ja haki vedestä sinne heittämiäni keppejä. Olisi varmaan tehnyt ihan uimakierroksenkin jos olisi irti ollut. Veden virtaus joessa on vaan niin kovaa etten uskalla koiria sinne päästää irrallaan. Kepa mielellään kulkisi pieni veto päällä ihan hihnan koko pituuden päässä, joten oikeastaan koko lenkin aikana harjoiteltiin kulkemista niin, että hihna ei kiristy. Kepa osaa kulkea hihanssa tosi nätisti silloin kun hihna on lyhyellä, se kävelee pää ihan vasemman reiteni vieressä. Ongelmat syntyvätkin silloin kun hihnaa on enempi tarjolla, eli Kepa ei Arcon tavoin ymmärrä, että kun hihna kiristyy täytyy toimia niin, että se löystyy. Niinpä pysähdyin joka kerta kun Kepan hihan kiristyi ja odotin että koira itse löysyttää hihana palaamalla luokseni.

 

Tällaista tällä kertaa. Työviikko odottaa ja loma lähenee.

Käytiin viime viikolla torstaina Kepan kanssa taas Kouvolassa reenailemassa. Nyt mukana oli kosketusalusta. Hyvin Kepa jaksaa keskittyä. Otettiin vähän myös "väljää" seuraamista. Seuraavaksi eli tulevana lauantaina otan mukaan Arcon. Sen kanssa meinaan harjoitella luoksepäästävyyttä ja ihan perusjuttuja eli alustaa ja keppiä. Mietin, että pitäisikö ottaa mukaan hajurata ja harjoitella sen kulkemista. Laittaa päähänsä mietintämyssyn...

 

Hirveästi ei olla nyt puuhailtu kun allekirjoittanut on ollut viikolopun juhlista ihan poikki. Normilenkkejä ollaan tehty mutta siihen se sitten on jäänytkin.