| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2006/6/27 Arcon ajatuksetTäs onkin muutama päivä menny, viikonloppuun otettiin lungisti ja maanantain olin äippälin mukaan töissä. Makoilin siel omas boksis kiltisti ja äipän työkaverit silitteli minuu aina välil. Töitten jälkeen mentiin sille Kasarminmäelle katsastaa sit koirakouluu. Se opetus ol jo alkannu ennenkun myö ehittii sinne. Miä olin ihan intopiukeena
 , siel ol koirii paljon, paljon.... Miä vähä haukkusin, ett ne muut huomas min tulon ja äippä sanokii, ett " katellaas nyt vaan niin totut muihin koiriin". Meikä rauhottukin siihe sit istuskelee ja tsiikailee niit muita haukkui.Lähettii illal kolmestaa lenkille ja miä olin viel ihan intopiukeena. Äippä ol ihan, ett " voi ei, eiks se muka enää osaa kävellä remmis vetämättä"
 . Se ei ymmärtänny, ett meil ol iskän kans sellasii juoksuharjotuksii, sellasii mitä noi jalkapalloilijatkin tekee tuol telkus. Sit äippä komens iskää, ett pitää kävellä kunnol eikä minuu saa villitä mitenkää . Siihe loppu noi meijän "miesten jutut".Iskä haluu, ett miä saan olla tuol niitten sängys- jee, jee ja jabadaba duu !!!!
  Saavutetuista eduista ei kannata luopua !!!! Äippä sano iskälle, ett " no, okay. Siä sitte kannat vastuun täst hommast. Jos Arco ei sitte joskus päästä sinuu sinne nukkumaan niin nuku sitte lattialla. Ja sen on tultava sielt alas kun niin sanotaan". Sohville ja nojatuoliin minuu ei sitte lasketakaan vaik toi iskä kyll yritti puhuu min puolest. Iskälle nuolasut !!! Kyll se uni ehottomast maistuu paremmalle min mielest tuol sängyl . Eihän noi ihmiset sänkyi ois keksinnykkään jos niis ois mukava nukkua lattil. Se on vissi se ! En miä kyll tuol sängys saa olla kun päiväl, yöt miä vietän tuol "omas punkas" eli noi sänkypäikkärit on vähä niinkun luksusta. Ja miä nukunkin vaan tos iskän puolel sänkyy, ihan varmuuden vuoks . Jos tohon äipän puolelle eksyis niin tulis varmaan lähtö alta aika yksikön.Tänään äipäll ol vapari ja myö mentiikii tonne Miilumäelle heti aamu viielt. Pyörittii siel pari tuntii ja sit miä olinkin jo aika väsy
. Miä meinasin siel saa´a ekan ihka oiken lintupaistin. Sellasen rätkänpoikasen. Se viipels min edes polul, ei vissiin osannu lentää. Miä vähä nenäl vauhitin sit mut sitte kuulu äipän ääni "Arco, ei !!!" ja min perään lens min remmi. Hyvä ettei napsahtannu min takapuoleen . Äippä sano, ett se rätkä täytyy jättää rauhaan. Se ol ihan sydärin partaal, siis se lintu, makas selällään ihan paikallaan. Äippä kääns sen oikein päin ja laitto siihen polun viereen ja sano, ett "mennään ja jätetään se siihen ihan rauhaan". Kyll miä heti tot äippää uskoin kun se komes, pitihan min vaan tarkistaa ettei se rätkä hyökkää vaik meijän kimppuun . Toi äippä se keksii kaikkee meikän pään menoks. Tänään se keksi, ett min täytyy opetella oleen linkkuris
. Iskä yritti, ett " milloin sitä nyt linja-autos tarttee kuljettaa? Onhan sinul oma auto, sitä paitsi sielhän sataa ". No, sitte myö lähettiin Kouvolaan linkkuri kyyil. Ekaks istuttiin aika tovi tos keskustan pysäkil. Äippä ajattel, ett minuu on hyvä siädättää noille autoille ja pyörille. Miä siin istuksin ja makoilin äipän jalois. Samoin linkkuris miä olin ihan paikallaan maaten ja äippä ol taas innoissaan. Kovin pienest sekin ilahtuu . Kouvolas käytiin äipän töis ja Faunattares ostaas vedenparannusainetta akvaarioihin ja miä sain kaks siansorkkaa, nam . Myyjän mielest miä osasin olla tosi rauhallisest ja sillee aikuismaisest, istuin ja makailin vaan paikallani eli ihan helppo juttu.Sit kun myö ootettiin sit linkkurii pysäkil, istutiin molemmat, äippä penkil ja miä maassa, niin yks humalain mies tuli minuu kohti ja sönkötti, ett " anna tassu , anna tassu". No, miä arvasinkin mitä siin sit käy
 . Äipält kärähti käämit heti  . Äippä sano, ett "Annas nyt olla, äläkä koske siihen koiraan!!!". Koska äippä hoiti ton tilanteen esimerkillisest niin min ei sitte tarttennu kommentoida sitä mitenkään. Se mieskin häippäs siit heti pois. Pelkäsin vaan, ett toi äippä täppää sit miestä. Äippä kun ei tykkää, ett vieraat koskee minuu ilman lupaa ja varsinkin alkomahoolin alaisessa tilassa olevat. Linkkuris miä käyttäydyin samoin kuin aikasemmin eli coolisti.Kouvolan reissun jäleen myö oltiinkin ihan väsyksis ja käytiin nukkuu. Miä nyt sit nukui tuol sängys äipän viekus. Olin siihen oikein luvan saannu. Kyll myö sitt nukuttiinkin, tosi pitkään. Iltalenkille just ja just jaksettiin herätä. Käytiin taas kolmisin kävelees toi meijan peruslenkki- tunti siihen menee aikaa. Ai niin, äippä soitteli Sandralle sinne Maltalle. Siel on + 40 lämmintä ja tosi mukavaa kuulemma.2006/6/24 Arco kirjoittaaMoi vaan kaikille!
Äipäl ei oo ollu töitä kun kuulemma tääl Suames vietetään jotain juhannusta. Niin äippä kerto, ett niitten liike on kolme päivää kiinni.
Eileen käytiin normaalit aamukävelyt täs omakotialueel- ei nähty yhtään koiraa tai ihmist. Päiväl käytii iskä ja äipän kans kolmestaan tos Pessankosken sillan kupees kattelees noi meikän uimapaikkoja. Paikat ol hianot mut jonkun verran ol rikottu sinne pulloja. Äippä ol ihan ihmeissään, ett joku on jaksannu kantaa ne täysinäiset pullot sinne mut ei sit takasin niin tyhjii. Äippä jakso paasata tolle iskälle, ett " on se kummallista ettei ihmiset sitten yhtään tota luontoa arvosta....", ihan kun iskä olis käytty ne pullot sinne rikkomassa. Lisäks äippä sano, ett " sitten kun tullaan Arcoa tänne uittamaan täytyy ottaa pussi mukaan ja kerätä ne kaikki pullon sirpaleet ettei ne satuta sen jalkoja".
Meijän päivä oll lähinnä ihan oleilua ja miäkin otin ihan rauhallisest. Iskä kysykin äipält, ett " oletko antannu sille jonkin pillerin?", se vissiin meinas ,ett äippä on antannu mulle jotain rauhottavaa.
Illal iskä halus lähtee jonnekii pupi-nimiseen paikkaan ja myö käytii äipän kans se viemäs tonne Voikkaalle. Miä oksensin autos. Kun tultii kotiin niin myö lähettiin äipän kans kävelee. Äippäst ol tosi kivaa kun tääl ol rauhallis, kuulemma kaikki ihmiset lähtee kaupungist pois kun on se juhannus. Nähtii yks vanhempi mies pyöräilees, äipän mielest se näytti silt , ett se ol tulos sielt pupi-nimisest paikast.
Sen pyörä kulki pyöratien laidast toiseen laitaan ja äipän piti olla tosi tarkkaan ettei jääty alle. Miäkin vähän kommentoi sit kun se vaikutti minust vähä ouolle.
Ihmisii ei pahemmin näkynny mut poliisiautoi nähtiin kaks ja ampulanssei ainaski viis. Ne ajo pillit ulvoen ja ekaa miä vähä haukui. Niit muita miä en enää sitte vittinykkään. Parisen tuntii myö tuol reissus viivyttiin, osan aikaa miä kaivoin kuoppaa sellaseen hiekkaan. Se hiakan kaivamiin on melkeen yhtä hauskaa kun pörisemiin sinne vesilammikoon.
Sit kun myö oltiin äipän kans käyty nukkuu, niin alko kummalliin pauke kuulluu tost lähelt. Äippä kävi ihan kuumaan ja sano, ett "tää ei voi olla totta". Joku ampuili ilotulitusrakettei. Äippä kyl tuumas kun meikä ei ollu milläsäkkään, ett onpas sitten hyvä juttu. Niit kuulemma ampuillaan puolen vuoden päästä koko yö- outoi noi ihmiset, miä kyll nukkusin mielummin.
Toi iskä tull kotiin joskus yöllä mut miä heti tunnistin sen, eli en kommentoinut.
Tänään aamul käytiin tos Lintuvuorel ja sit lähetiin käymää äipän töis kun sen piti kuulemma käyä laskee uuet hinnat. Miä en puklannu nyt kertaakaan, kuolasin vaan. Äippä leikkas sit kotoon min kynnet ja sitte lähettiin iltapäiväl kävelee Pilikseen mummon luo. Hantta ja Jyrki ol tullu Brysselist käymään ja myö mentii moikkaa niit. Riittakii ol siel , myö tultii vähä matkaa sen kaa yhes. Se ajo pyöräl ja myö käveltii. Miä olisin kyll voinnu olla siin pyörän kyyis kans, oisin voinnu vaik roikkuu Riitan jals.
Siel paistettii makkkaraa ja miä sain kaikki loput makkarat kotiin viemiseks. Miä sit tykkään siit makkarast. Myö oltiin siel mummol nelisen tuntii ja myö oltiin pihal koko ajan kun ol hyvä ilma. Noi ihmiset höpötteli omii juttui ja miä puuhastelin kaikenlaist ja lopuks heitin kyljelleen maate. Iskä tul hakee meijät autol kotii. Äippä kun ajattelee, ett meikälle tekee hyvää se autoilu. Minust aika outo ajatus, näkeehän se, ett miä voin pahoin. Vissiin se ajattelee, ett on kuiteskin hyvä myös siihen tottua.
Miä yllätin siel Pilikses kaikki taidoillani, siis sil tassun antamisel. Napaksat nappasin tassun kätee jos joku sitä pyys. Että en sit oo mikään turha poika.
2006/6/23 Arco kertoileeMiä oon ollu kaks päivää ton iskän kans kotoon. Toissapäivään se ei muka päässy minnekään kun meikä vaan koisas eikä se uskaltannu ottaa sit riskii, ett miä pissaisin tai kakkisin sisään. Miä kun oon ns. sisäsiisti poika nyt. Enää en viitti lirutella noitten kissojenkaan luona, mitä miä vähä aikasemmin duunasin tehä.
Eileen miä olin sit pariin otteeseen ollu iteksiän, tai siis noitten kissojen kaa
 . Myö ei viel saa´a olla samois tilois mut miä kyll tiiän, ett ne on tois min lähel. Parisen tuntii kesti toi yksinolo kummalkin kerral. Minuu on kyll totutettu siihen koko ajan, eli välil miä olen nois omis tilois vaik porukat oiskin kotoon. Ja aina ne on kyll taks tullu.Eileen myö tavattiin iltalenkil yks naapuruston saksanpaimenkoiratyttö. Tais ollakin eka aikuin koira joka minus selväst tykkäs. Miä olin kyl sillee sut rauhallisest ja se haisteli minuu kovast. Äippä ja sen tytön omistaja juttelin meijän kasvatuksest varmaan ainaskin puol tuntii. Kotiin tultaes törmättiin kolmeen irlanninsetteriin, äippä kerto, ett täs lähel on joku sellain irlanninsetterikasvattaja. Äippä kyselkin, ett voisko niitten kautta jatkos ostaa tott min kuivamuonaa. Kyll kuulemma voi ja se onkin hyvä juttu- siis se etten miä jää ilman ruokaa
 . Niit settereit ja sit sit yhtä ajokoiraa miä en päässy moikaa kun äippä sanoo, ett se päättää noi mun seurustelut .Mitään hirveen ihmeellist ei sit oo tapahtunnut. Ai niin, yks erittäin tärkee asia unohtu kertoo. Meikä pääsee pomppaamaan kaikille sohville ja sänkyihin ja nojatuoleihin
 . Miä oon tosi innoissain mutt äippä ei oo. Miä pomppaan ja äippä kieltää ja käskee minut alas . Joskus tuun josku taas en. Sit jos en tuu, niin äippä kyll tulee - ja nostaa minut alas. Tät pomppaamist miä jaksaisin vaik kuinka paljon, jotain kuus kertaa miä aina yritän ja sit minuu alkaa tympii kun siel ei kuiteskan saa olla. Vaik miä näytän tosi söpölt kun miä sillee nätisti makaan tos sohval.Miä tykkään nykyään kiivetä äipän syllin kun aina välil istutaan tos ulkoon rappusil. Sitt miä laitan pään äipän olkapäälle oikein lähelle sen päätä ja oon taas tosi söpö ja ihana. Toinen versio tost syllittämisest on sellanen , että miä istun äipän sylis sillee, ett ollaan naamat vastakkain. Miä nostan min käpälät sen olkapäille ja painan taas pään ihan sen päähän kii. Niin, että osaan miä olla söpöstikin aina välil, ja välil miä olen äipän mukaan "hulikaani"  . Äippä kyll vähä epäilee ton sylittelyn jatkomahollisuuksii kun miä täst viel vähä kasvan .2006/6/20 Arcon aatoksetLähettiin äipän kans neljän jälkeen aamulla tonne Melkunmäen mettään. Tai ei se mikään Melkunmäen mettä ole, äippä katteli tänään puhelinluettelon karttaa ja sano, ett se on oikeelta nimeltään Miilumäki. Ja se Käki-mettä on oikeesti Lintuvuori. Ollaan siis taas vähä viisaampii...
Kyll miä sitt tykkään juosta tuoll mettäs ja äippä sanoo, ett tollanen mettälenkki sopii sille aamutuimaan mainiost. Ei kuulemma tartte ajatella mitää, senkun kävelee vaan. Pitäis ottaa se uus kamera
 sinne mukaan kun minust varmast sais hianoi kuvii .Sitte seittämän jälkee lähettiin autoll töihin. Min alko mahas kietää ja sitt miä puklasin ne aamuruuat sinne takapenkille. Miä painelinkin töis heti sinne omaan punkkaan ja kävin nukkuu. Äipän mielest miä vähä möksötin, myö kun jouttiin tos aamul vähä vääntään kättä eli katotiin, ett tartteeks min ihan oikeest uskoo tot äippää- kyll min sitt piti
 . Äipän mielest toi" ojennus" ja matkapahoinvointi oll meikälle vähä liikaa. Miä koisasinkin siel omas pukas vaik kuika kauan, äippä joutu ruokiksell oikeen houkutteelee minuu ulos. Käytii istumas siell kaupungintalon nurmikoll tai oikes miä kyll makasin siell holskumaisest jalat kohti taivas.Sit äipän tartte viel tehä töitä ja miä taas makoilin siel kevythäkis. Meikäll oll sellasiin vessapaperirulla-lelui miss sisäll oll muutama herkku.
Töitten jälkeen mentii Manski-kävelykadulle ja syötiin taas jätskii. Äipän tutut moikkas minuu ja miä vähä niit. Ne oll kivoi ja miä vähä nuolin niit. Niil oll kotoon kakstoist viikkoo vanha kääpisnautseripoika. Myö pyörittii siin kävelykadul tunnin verta ja tultiin sitt kotiin. Nyt miä en puklannu mutt kuolasin kovast. Kotoon äippä sano, et sen on ihan pakko käyä vähäks ajaks nukkuu
 . Miä olin tos pihal vähä aikaa ja sitt yritin herätellä tot äippää kun min aika kävi pitkäks. Miä hyppäsin tonne sänkyy ja äippä yritti kovast vaan nukkua mutt joutu sitt luovuttaa eli herään. Myö lähettiin kävelleen ja mentiinkin tonne Kymijoen rantaan. Miä kahlasin siel joes silleen, ett maha kastu. Uimaan miä en viäl uskaltannu mennä.
Huommeen miä jään kuulemmä Karin seuraks tänne kotii, katotaan mitä miä sen pään menoks keksin. Täyttyy lähtee nyt nukkuun
 , ett oon sit huommeen teräs.2006/6/19 Eija kirjoittaaArco sitten jaksaa yllättää minut ns. tositilanteessa ja nimenomaan positiivisesti. Pojalla oli tänään eläinlääkäri, rokotettiin ja laitettiin mikrosiru. Menimme eläinlääkärin iltavastaanotolle jossa on jonotusnumerot. Ajattelin, että katsotaan kuinka Arco käyttäytyy kun on paljon muita koiria ja eläimiä paikalla.
Lähdin töistä tuntia aikaisemmin, Arcollakin oli siis tänään työpäivä. Ensin söimme Kouvolan kävelykadulla jäätelön puoliksi ja Arco kävi juomassa vettä kävelykadulla olevan "ojan" alkulähteiltä. On siis tullut todistetuksi, että siitä "ojasta" on siis jotakin hyötyäkin vaikka se ei miltään oiken näytäkkään. Kävelykadulla pari nuorta tyttöä halusi silittää Arcoa ja vastoin periaatteitani ajattelin, että tehdäänpä poikkeus. Tytöistä Arco oli tosi ihana ja sen rotua kyselivät. Samoin tuleva ekaluokkalainen Isto kävi Arcoa silittämässä. Isto oli ollut viimmeisin asiakkaani. Arco tuntuu tykkäävän lapsista kovasti ja olisikin halunnut lähteä Iston mukaan. Lisäksi Arcoa kävi moikkaamassa eräs nainen, jolla itsellään oli kuulemma terrierejä kotona- koiraihminen siis. Kuullessaan Arcon rodun, hän totesi tietävänsä erään toisen pk holskun, jota hän kuulemma pelkää. Holskun omistaja oli sanonut naiselle, että hänen koiransa "tekee selvää naisen koirista". Pohdiskelimmekin, että oliko holskun omistaja tarkoittanut, että koirien ollessa irrallaan saalistusvietti nousisi pintaan. Joka tapauksessa nainen toivotteli meille hyvää jatkoa sanoen " on sinulla siinä urakkaa edessä".
Olimmekin hyvissä ajoin eläinlääkärin vastaanotolla, saimme ensimmäisen jonotusnumeron ja jäimme ulos odottelemaan. Paikalle saapuikin muutama koira. Arco istui / makaili tosi nätisti jaloissani, totteli heti mitä sanoin eikä sämplännyt yhtään vaan käyttäytyi rauhallisesti. Vastaanottopöydälle Arco kävi istumaan rauhallisesti ja käyttyi tosi coolisti. Vastaanottoapulainen Kati piteli Arcoa paikallaan kun mikrosiru laitettiin, tässä koti kuului murinaa ja sinnikästä vastustelemista. Kati ihmetteli Arcon suurta kokoa ja sanoi sen näyttävän tosi kivalta. Ilmeisesti keltaiset holskut miellyttävät monen sellaisen silmää joka ei rotumääritelmien mukaisesta värityksestä pidä. Rokotukset annettiin eikä Arco näistä paljon piitannut- läpihuuto juttu siis. Sitten Arco totesi, että äippä on kuiteskin kaikista kivoin ja laittoi päänsä olkapäälleni-ajatteli varmaan, että kotiin ois kiva päästä. Arco malttoi käskystä vielä istua paikallaan kun maksoin laskun ja sitten lähdettiin.
Eli todellisessa tilanteessa Arco käyttäytyy kuin unelma vaikka kotioloissa on välillä korvat lukossa ja sämpläysvaihde päällä. Tämä päivä todisti taas kerran sen, että opit ovat uponneet pojan korvien väliin. Arcon käyttäytymistä "ihmistenilmoilla" ei tarvitse jännittää, pikemminkin siitä saa olla ylpeä . Jopa aivan kuiskaamalla sanottua maahan-käskyä toteltiin heti. Mutta eiväthän koirat olekaan huonokuuloisia. Arco jaksoi työpäivän, taas kerran, olla todella mallikkaasti. Hieno juttu ja mukava päivä.2006/6/18 Eija kirjoittaaOn ollut taas kiireitä niin en ole joka päivä sivuja ehtinyt päivittää. Työt siis haittaavat harrastuksia
.Ollaan Arcon kanssa käyty aamuisin tuolla metsässä "lenkillä" eli Arco juoksee irrallaan. Samalla ollaan harjoiteltu peruskäskyjä. Iltaisin ollaan tehty lenkki joka kiertää pyöräteitä ja joskus kävelty tässä omakotialuella pikkuinen lenkki, lähinnä on silloin harjoiteltu pihassa olevan koira ohittamista ilman reagointia eli haukkumista. Arco ei oikeastaan enää vedä remmissä ollenkaan
vaan remmin kiristyessä tai sanoessani "nätisti" hiljentää vauhtiaan. Peruslenkkimme, johon alussa meni noin parituntia vetämättömyysharjoitusten vuoksi, ottaa nyt aikaa tunnin verran. Mielellään Arco myös kävelee vierellä ja tätä tapaa on vahvistettu herkkupaloin. Samoin olen yrittänyt määrätä kummalla puolella poika kävelee, siis minun oikealla tai vasemmalla puolella, näin turha sämplääminen puolelta toiselle on vähentynyt huomattavasti.Kynsien leikkuu menee jo hienosti, pienoista sähläystä alussa, mutta ei sen kummemmin enää reagoi itse toimitukseen. Samoin hampaat ja korvat voi katsoa milloin vain.
Nyt Arco osaa jo antaa tassua myös istualtaan, tosin tassun antaminen on mielestäni edelleen aivan turha käsky
. Arco tietää jo , että siltä odotetaan rauhallista käytöstä ja istumista uloslähtiessä sekä sisään saavuttaessa. Olen "istu"-käskyyn lisännyt "remmi"-käskyn, eli Arco istuu ja sitten remmi joko kiinnitetään tai otetaan irti, ilman käsieni puremista. Sujuu suht hyvin. Katsekontaktia pyritään vahvistamaan nyt ruokailun yhteydessä; aikaisemmin on riittänyt, että Arco istuu ja saa ruokakupin. Nyt täytyy istua ja katsoa silmiin ja sitten saa ruokakupin. Toimii hyvin.Ollaan etsitty Sandraa metsässä
. Eli Sandra menee piiloon ja Arco etsii, tämä on mieluista Arcolle. Löytyminen on 100% varmaa, joskus Arco vaan innoissaan juoksee ohi. Eli ei aivan ole vielä ymmärtänyt mitä siltä odotetaan. Arco saattaa etsiessään haistella jälkiä maasta, ottaa hajun selvästi ilmasta, joskus tuntuu että näköaistia käytetään hajuaistin sijasta. Tähän etsimiseen tuli nyt kolmen viikon tauko kun etsittävä lähti Maltalle kielikurssille tänä aamuna. Täytyy nyt siksi aikaa ottaa makupalat käyttöön eli etsitään sitten niitä.Kissojen kanssa edetään hitaasti mutta varmasti. Olga pitää edelleen jöötä Arcolle
, Noorus ei Arcolle murise tai räpsi ja Zulian muriseminenkin on loppunut. Noorus söi eilen keittiötasolla ja Arco makasi vieressä lattialla. Arco antoi nätisti Nooruksen syödä rauhassa ja tämä tilanne mielestäni osoitti, koska Nooruskaan ei lähtenyt pakoon, että tilanne edistyy toivottuun suuntaan. Eräs ilta Arco makasi kyljellään "omissa tiloissaan" portin takana ja Olga tuulikaapin puolella kyljellään, nenien välillä oli noin kymmenen senttiä. Makoilivat siinä pitkän tovin toisiaan katsellen.Eilen Arco oli makailemassa "omissa tiloissaan" portit olivat auki ja kissat, kaikki, liikkuivat muualla asunnossa ja makailivat lattioilla jne. Arco on nyt mielestäni huomannut, että kissat eivät sen sähläämisestä pidä tai sitten se vaan on jo niihin tottunut, sekä ymmärtänyt ettei niistä saa leikkikaveria itselleen.
Pihassa haukkumista esiintyy edelleen ja iltaisin myös sisällä saatetaan murista ja öristä vieraiden äänien kuuluessa. Pistän tämän vahtimisen piikkiin,ja erityisesti ilta tai oikein aikainen aamu, saa Arcon valppaaksi. Toivoisin haukkumisen pihassa joskus käskystä loppuvan
. Sisällä pörisemiseen emme ole ottaneet kantaa ja se loppuukin sitten nopeasti.Arco on kasvanut jo niin isoksi, että se yltää kaikille pöytätasoille ja mielellään sieltä ottaa tavaroita
. Mielestäni Arcon mielestä myös negatiivinen huomio on huomiota, joten en näihin yleensä reagoi. Jos tavara on jokin tärkeä, haen sen Arcon suusta mitään kommentoimatta. Vaatteissa roikkumista esiintyy joskus kun Arco on intopiukeena, mutta loppuu komennettaessa. Yleensä se yritää näin saada minut jotenkin asiaan reagoimaan, mielellään se kait silloin leikkisi. "Viilipyttymäinen olemus" saa Arcon yleensä rauhoittumaan ja muutenkin rauhallinen juttelu ja "käskyttäminen" saa sen käyttäytymään rauhallisesti. Jos itse yhtään hermostun tai kiihdyn Arco on ihan villinä .Autoilua meidän täytyy ilmeisesti lisätä. Arco on pari kertaa oksentanut autossa, samoin se saattaa kuolata runsaasti. En tiedä, liekkö matkapahoinvointia, vai mitä? Jos ajan esim. Kouvolaan se saattaa oksentaa mennessä mutta ei sitten kotiinpäin tultaessa. Samoin jos se on ollut auton kyydissä kahtena päivänä peräkkäin, niin kuolaaminenkin vähentyy toisena päivänä huomattavasti. Saattavat nämä kuumat kelitkin tai ruokinta ajankohta vaikuttaa tuohon oksenteluun .2006/6/14 Eija kirjoittaaOn ollut työntäyteisiä päiviä niin en ole Arcon sivuja ehtinyt aina päivittämään. Arco on ollut muutamat viime päivät Sandran ja Karin kanssa kotona, huomenna olisi Arcolla ns. työpäivä eli otan sen töihin mukaan.
Aamulla aikaisin ollaan käyty tuolla metsässä ja Arco on saanut olla irti. Samalla ollaan harjoiteltu odota-käskyä eli Arcon tulisi odottaa paikallaan minua kun kävelen sen luokse. En tiedä onko käsky kuinka vaikea mutta toimii jotenkuten. Samoin ollaan harjoiteltu tassu-käskyä eli tassun antamista. Mielestäni moinen käsky on aivan turha mutta eikös jokainen koira ko.käskyn osaa? Arcon tassun antaminen tapahtuu vain makuulla, ja tällä se "ruinaa" nameja kun istumme aina lenkin jälkeen tovin rappusilla. Samalla olen nyt lenkillä yrittänyt opettaa Arcoa kulkemaan vierellä mutta tämä on vasta harjoitusasteella.
Illalla ollaan lenkkeilty aika pitkä lenkki tuolla pyörätiellä niin pääsee poika harjoittelemaan tuota vastaantulevien ihmisten, pyörien yms. ohitusta. Arco on ruvennut reagoimaan ulkoa kuuluviin ääniin haukkumalla sisätiloissa, mikä ei oikein ole mukavaa. Epäilen tämä olevan myös huomion hakemista. Ihmiset kun reagoivat ko. toimintaan heti. Onneksi kissat ovat haukkumiseen jo tottuneet ja pitävät sitä penskan käyttäytymiseen kuuluvana juttuna.
Olen aina "inhonnut" turhaan haukkuvia koiria ja siksi onkin ollut mielenkiintoista havaita itsessään yksi erikoinen piirre. Arcon haukkuminen ei sinänsä häiritse minua mitenkään. Onkohan tuo oman koiran haukku jotenkin mukavamman kuuloista kuin vieraan ? Kysessä lienee " naapurin kakarat, meidän lapset"-efekti  2006/6/12 Arco kirjoittaaArco kirjoittaa:"Meille on muuttannu Nukku-Matti
 ja se on tunkeutunnu tonne äipän sisälle, korvasta miä veikkaan. Se Nukku-Matti pistää ihmiset nukkuu kovast, sillee, ett ne ei meinaa jaksaa herätä millään. Eileen myö nukuttiinkin aika pitkään, kaheksaan asti. Miä tosin palloilin tos pihal pariin otteeseen ja sitt välil miä köllöttelin tääl sisäll. Minuu ei haitannu yhtään tollain löhöilypäivä mutt äippä sano, ett "päivä menee ihan pilalle, olis vaan pitänny laittaa toi herätyskello soimaan".
Kahelttoist myö lähettiin äipän ja Sandran kanss kävelee. Käveltiin tonne Voikkaalle ja taas siäl oli hirveesti liikennettä ja paljo ihmisii. Äippä sanokin, ett sinne kantsii mennä jos haluu totuttaa minuu kulkemaan ruuhkas. Aurinko alko paistaa kovast ja myö oltiin loppumatkast ihan poikki koko porukka. Miä kävinkin sitt nukkuu, toi "oman kämpän" laattalattia on minus ihanan viilee, sinne miä sitt pötkähin makailee.
Miä olen nyt tosisaani yrittänny päästä noitten kissojen suosioon, yritän olla niinkun sillee rauhallisest
 . Kiva niit ois kyll jahtailla....toi Olga vetää herneet nenään heti jos miä vähä yritän.Illall lähettiin sitt äipän kanss kävelylle. Käveltiin toi meijän "peruslenkki" ja tultiin tuolt Käki-mettän kautta kotiin. Miä sain olla siell taas irrallaan. Äippä on sitä mieltä, ett yhen kerran päiväs min täytyy päästä juoksee irrallaan. Siel myö otettiin noi uuet mettä kuvat.
Tänään myö nukuttiin seittämään, se Nukku-Matti on siis vielkin meill. Miä toivon ton äipän takii, ett se Nukku-Matti korjais ne kamppeensa ja muuttais muulle. Äippä menee töihin meinaan kaheksaks huommeen. Miä jään Sandran kanss kotiin.
Myö käytii iskän ja äipän kanss aamull kävelees. Ekaks mentiin tonne Pessankoskelle, kun toi äippä tuntuu olevan ehottoman varma, ett min pitäis tykätä uimisest. En miä tonne jokee oo halunnu viäl mennä ja äippä sanookin, ett "Arcolle täyttyy ostaa sellainen lasten uima-allas pihalle, sellainen kova, jossa se pääsee touhuamaan. Kun se tykkää niin kovin noista vesilätäköistäkin". Iskä sanoo vaan, ett "ymhyh". Nyt iskäkin huomas kuinka hianost miä osaan remmis kävellä ja muutenkin totella. Yks päivä iskä sano äipälle, miä kuulin, ett "mitään koiraa ei saa kulkemaan remmissä niin ettei se vetäisi": Siihen äippä sano, ett "lyödäänkö vetoa?". Mutt ei ne sitte mitään lyönny, ne on muutenkin aika rauhallisii tyyppejä
 . Pari koiraakin nähtiin toll lenkill. Yhtä miä pääsin ihan haisteleekin, vaikk äippä on aika tiukkana täss haistelu-asias. Mutt se koira oll joku iskän tutun koira ja osas äipän mielest käyttäytyä hianost. No, siin myö sitt haisteltiin ja minust tuntu, ett miä oon niinkuin aikuiset koirat . Miä olin niin polleena, ett kun myö ohitettiin Nallen ja Pikin piha, niin miä en yhtään haukkunnu niille vaik ne haukku mulle. Nalle ja Piki on samojedeja, ja myö nähää ne melkein joka päivä iltalenkill. Miä vähä niinkun tunnen ne jo. Sitt miä loppulenkil olin niin hianost ja aikuismaisest, ett iskäkin halus minuu taluttaa. Tähä asti se on sanonnu äipälle, ett " menen Arcon kans lenkille sitte kun olet opettanut sille niitä käytöstapoja". Nyt se on sitte oikein todistetus näytetty, ett meikä osaaa käyttäytyä.Hilkka, iskän äiskä, tuli käymään meill lenkin jälkeen. Miä olin ihan nätis enkä yhtään hyppinny. Äipää moikkas Hilkan ensin ja Hilkka meni tonne olkkarin sohvalle istuu ja sitt miä pääsin moikkaamaan sen. Siin myö Olgan kanss makailtiin vieretysten olkkarin lattial. Ja iskä oll tosi innoissaan kun osattiin olla kunnoll.
Tot kameran käyttöö meijän pitää viäl harjotella, sanoo äippä. Mut kuvat oll meijän mielest ihan kelvollisii ekoiks otoksiks. Siin kameras on aika paljon kaikkii toimintoi, kuulemma. Lisäks meikä on niin nopee, ett kaikki hyvät tilanteet on jo ohi kun äippä pääsee kuvaa. Siks noit poseeraus kuvii oll noin paljon. Miä kun osann käskyst olla hetken paikoillaan.
Myö kirjotellaan tänään viäl vähä lisää kun ollaan käyty siell "koirakoulus". "
"No, nyt on sitte käyty koulu katsastamas. Ihan kivalle vaikutti min ja äipän mielest. Siel oli koirii sen verran, ett ol kaks ohjaajaa. Myö mentii sinne aika aijois, kun toi äipää ei ollu varma mis se koulutuskenttä on. Hyvin myö löyettiin perille. Oli vaan tosi kuuma eikä siel oikein ollu varjoista paikkaa missään. Siel ol kaiken rotusii koirii, ihan tosi pikkusest sekarotusets amerikanbuldoggiin. Se amerikanbuldoggipoika oll vast viis kuukautta vanha mutt ol paljo meikäläist isompi. Omistaja kerto, ett siit tulee sellain seitkytkiloin
 . Ens maanantain haetaan meikälle toi toinen rokotus ja sitt alotetaan toi koulunkäynti. Miä en yhtään siel haukkunnu kellekään ja istui sekä makailin ton äipän jalois. Miä en oikein sellasist pienist ja lyttynaamasist koirist välitä, minust ne muistuttaa tott meijän Zuliaa ja siks miä olen vähä sillee varuillaan niitten kans. Sit amerikanbuldogin omistajapariskunnan toista koiraa, joka oll bokseri/amerikanbuldoggimix, miä olisin kovin tykänny moikata vaik sillkin oll lyttynaama. Kateltiin sit touhuu aikamme ja lähettiin sielt aikasemmin kun muut pois, ol tosi kuuma ton äipän mielest. Se kun ei oo mikään helteen ystävä.Iltalenkill nähtiin jotain sellas mitä en oo viäl koskaan nähny.
 Poni ja kärryt!!!!Voi jee, kun min piti haistella ilmaa ja vähä haukkua. Sit se poni kakkas tonne pyörätielle ja miä olisin halunnu syyä ne kaikki. Äipän piti oikein ottaa minut sylii, miä kun en millään meinannu niis herkkupaloist päästä ohi
 . Muuten miä käyttäydyin ihan hyvin, mitä nyt yhtä rullaluistelijaa haukuin, sill kun oll sauat mukaan ja sellain outo kypärä. Sit miä pääsin viäl moikkaa tot naapurin Tuiskuu, se oll menos tonne joelle uimaa. Miä olin kuulemma kasvannu tosi paljon.Äippä sano, ett huommeen noustaan tosi aikaseen ja lähetään tonne Melkunmäen mettään muutamaks tunnik. Äippä sano, ett minuu ei huommeen saa pitää pihal kauaa, meijän pihaan kun paistaa aurinko koko päivän  . Äippä sano, ett sit kun se tulee töistä, niin illal voitais vaik käyä kattoos kiinnostaako toi uimiin minuu jo. On kuulemma luvattu tosi lämmint päivää huomiseks. Ai, niin iskäll alko neljän viikon kesäloma.2006/6/10 Arcon aatoksiaArco kirjoittaa:" Aamulla lähettiin aikasin, joskus viien jälkeen tonne mettään. Ekas mentiin tohon vastapäiseen Käki-mettään ja sitte siitä suoraan Lintuvuorentien pöyörätien yli tonne Melkunmäen mettään. Miä sain taas juosta vapaana, ainoastaan tos pyörätien kohas olin vähä aikaa remmis. Äippä pelkäs, ett jos joku on vaikk menos pyöräll tehtaalle töihin niin se saa meikän kaveriks. Siell Melkunmäen mettäs seurailtiin muutamii eri polkui ja katottiin mihin ne johtaa. Meill oll ikäänkuin sellanen kotiseutukierros. Samall toi äippä välill minuu "käskyttää", milloin pitää istua ja milloin tulla luokse. Sitt miä joskus löyän sielt mettäst sitt ihan samaa jauhelihaa mitä miä tääl kotoonkin syön. Miä vähä arvelen, ett äipää sit laittelee sinne kivien tai sammaleen päälle. Myö kun ollaan niinkun saalistamas niin pitäähän sitt saalist sitte tulla, sanoo äippä. Jos me ei saatais sitä saalist niin toi äippä ois huono johtaja meijän laumalle
. Parisen tuntii myö tuoll mettäs vissiin pyörittii.Sapuskan jälkeen miä otin päikkärit ja sitte äippä sekä Sandra läks Kouvolaa kaupoille. Myö jäätii kissojen ja iskän kaa kotii. Miä vetelin sikeit ja iskä siivoili. Myö oltii kissojen kanss tosi hianost, myö aletaa ymmärtämää toisiamme. Kaikki on tääl aika innoissaan
 . Olga jopa uskals tänää käyä tuoll niitten veskis vaikk miä makasin ihan siin vieres.Kun noi likat tull Kouvolast niin myö äipän kanss lähettii pihalle, tai siis kävelee. Laajennettiin tot kotiseutukierrost ja kävästiin kattelemas tota mettää joka jää junanradan ja tehtaalle menevän tien väliin. Siel miä en saannu olla irti. Äippä sano, ett " kun ei tiedetä mihin ne polut johtavat". Siell olikin tosi hianoi kallio ja välil polku meni ihan sellasen jyrkän kallion reunal. Äippä sano, ett sinnekin mennään viäl uuelleen. Me meinataan tutkia koko lähitienoon mettät. Pyörätiell olikin kiva vesilätäkkö jos miä leikiin varmaan kymmenen minuuttii. Ekaks miä pörisin sinne ja sitt läiskytin vettä käpälä ja siit tulikin kivoi kuplii. Miä jahtasin niit kuplii ja yritin ottaa niit suuhun
. Äippää nauratti ja se sano, ett miä olen ihan hassu. Loppumatkan miä kävelinkin esimerkilliset eli ns. nätisti. Parisen tuntii meill taas meni jutuis.Äippä osti tänään itteleen kameran, ett se voi ottaa minust kuvii ja laittaa niit tänne näkyvii.
Myö vähä harjoteltiin tänään ja miä osaan jo ottaa poseerausasennon. Miä poseerasin niin tosisaan, ett äippää nauratti ihan hirveest ja niis kuvis tuli kummallisii. Jossain ei näkynny kun min pää ja jossain min häntä. Äippä sano, ett huommeen otetaan lisää ja sitt laitetaan ne tänne näkyviin. Saatte sitt kattoo kuin miä olen iso ja komee poika.
Miä en enää oikein jaksa kiinnostuu nois autoist, se onkin äipän mielest erinomain juttu. Sitt miä oon keksinny sellasen asian, ett noi ihmiset tykkää paljo enemmän jos niit puremisen sijast nuolee
. Miä oon vähä tot puremist lopetellu ja sekin on äipän mielest erinomain juttu.Maanantain myö kuulemma mennää kattoo, ettt millast siel koirakoulus on. Äippä kerto, ett meijän tavote on sellanen, ett minuu vois pitää irti ihan missä vaan enkä miä häippäsis omille teilleni. Sitte me voitais ruveta aattelee niit jälki ja raunio hommii.
 Tot pihan vahtimist haukkumall miä en taija kyll lopettaa, kyll miä hiljenen kun mulle sanotaan, ett "riittää jo". Kyll meikäll on vaan hiano ääni. Ehdotin äipälle , ett voitas nauhottaa sitt tänne vähä niinkun taustaääneks, mutt ei se suostunnu. Kummallist . ".2006/6/9 Eija kirjoittaaTämä oli meillä hieno päivä. Aamulla käytiin metsässä Arcon kanssa käppäilemäsä, minusta on mukavaa antaa sen juosta vapaana. Tämä päivä oli Arcolle ns. työpäivä eli se lähti kanssani töihin toimimaan parturi-kampaamon "vartiokoirana". Vähän minua jännitti, että menisikö päivä yhtä hyvin kuin Arcon edellinen työpäivä.
 Aamulla Arco makaili omissa tiloissaan, herellä tosin, ja Zulia makasi puolen metrin päässä koirasta. Siinä ne sitten toisiaan tuijotteleivat ja ajattelivat kai, että samaan porukkaan tässä sitä sitten kuulutaan.
 Päivä meni esimerkillisesti. Pientä vinkumista oli ihan alussa mutta nopeasti poika nukahti sosiaalitiloihin nukkumaan. Käytiin ruokatauolla puolen tunnin ulkoilureissu ja toinen pikainen pissireissu. Välillä Arco makasi kevythäkissä jalat kohti kattoa niin, että ei poika ainakaan stressannut.
 Iltalenkki olikin tänään lyhyen lainen. Kävimme tuossa Pessankosken rannassa katsomassa Arcon uimamahdollisuuksia. Hyvältä vaikutti ja paljonhan siinä koiria käydäänkin uittamassa. Ranta lähtee viettämään loivasti joten uimaan on helppo mennä vasta-alkajankin. Tapasimme oikein sievän shelltitytön, joka asustaa tässä lähellä. Arco käyttäytyi hienosti, olisi mennyt haistelemaan mutta tyttö osoitti selvästi ja rauhallisesti, että pienet rasavillipojat eivät kuulu sen topteniin. Niipä Arco rauhoittui makaamaan jalkoihini ja tyytyi ihailemaan neidin söpöyttä kauempaa. Juttelimme sheltin omistajan kanssa pitkän tovin tuossa sillalla. Ohi ajeli useampikin perävaunullinen rekka, mutta Arco makaili/ istui aivan rauhallisena vieressäni. Olin siitä oikein ylpeä
 . Lisäksi juttukaverini totesi Arcon osaavan kävellä hihnassa todella hienosti. Joten vetämättömyysharjoitukset tuottavat hedelmää. Hyvä me!!!!Arcon ulkonäkö herättää ihmisissä uteliaisuuta. Usein kysytään rotua ja sitten ikää. Hollanninpaimenkoirasta harva ihminen juurikaan mitään tietää ja olenkin valaisut Arcon väritystä. Mielestäni kun raitojen puuttuminen saa sen näyttämään aivan joltain muulta kuin ko.rotuiselta. Ihmiset ovat kyllä sen ulkonäköön erityisen ihastuneita, joten keltaisten koirien hyväksyminen jalostukseen saisi rodun pariin todennäköisesti lisää harrastajia.
 Arcoa on jo kaksi kertaa sanottu ketun näköiseksi, vaikka minusta jos sen väritys olisi harmaa se olisi ilmetty susi. Monesti Arcon koko saa ihmiset toteamaan, sen iän kuultuaa, että siitä sitten kasvaa iso. Niin, että onkohan se jokin "hormoonihirviö"? Punnitsin sen tänään aamulla ja se paina jokseenkin kymmenen kiloa. Kylkiluut tuntuvat selvästi niin, että ei se lihava ole. Kokoa on muutenkin sen verran, että kynsiä ei oikein voi enää leikata niin, että se makaa sylissä. Ko. toimenpide suoritetaankin nykyisin niin, että istutaan molemmat lattialla. Pitäisi saada se kamera hankittua niin saataisiin uusia kuvia komeasta pojasta, Sandran kamera kun on korjattavana.Arcolta on lähtenyt toinen kulmahammas. Tiedä sitten mihinkä se on kiinni jäänyt killumaan. Ilmankos onkin tuntunut siltä, että pureminen on vähentynyt. Se ei siis vain ole tuntunut
. Nyt minulla alkoi ns. pitkä vapaa eli on kolme vapaapäivää. Huomenna taidetaankin herätä aikaisin ja lähteä muutamaksi tunniksi tuonne metsään kävelemään. Mikään ei ole niin mukavaa kuin aikaisin aamulla metsässä olo, ainakaan Arcon mielestä. Onneksi se pysyttelee lähettyvillä eikä haahuile omiaan. Olenkin mennyt välillä piiloon niin, että oppii pitämään minua silmällä. Saa nähdä milloin hajut vievät voiton meikäläisen "ihanuudesta". 2006/6/7 Arco pakinoiArco kirjoittaa:"Tänä aamuun äippä nukku pommiin eli se heräs vast varttiivaille kuus. Miä oli jo vähä sillee, ett eiks se meinaa herätä ollenkaa. Se sano, ett sill on pää aika kipee ja sitt se nappas pari buranaa ja me lähettiin ulos.
Äippä sano, ett kierretäänkin pidempi lenkki kun miä jään Sandran kans kotii. Myö mentiin ensin tonne Käki-mettää ja sielt pyörätien kautta lähelle tot paperitehast. Kotoon oltii joskus yli seittämän, miä sain aamusapuskan ja sitt sain palloilla iteksee tos pihas. Vähä miä taas haukuin
 , se kun ikään kun pulppuaa tuolt min suusta. Sitt miä tulinkin sisälle tonne "omaan käppään" ja tajusin, ett nyt on aika käyä nukkuu. Nukuttii Sandran kans pitkää, se heräs kymmenen mais ja miä vast kahelttoist. Äippä oll jo lähtenny töihin. Miä olin tosi kiltist, Sandran ei tarttennu yhtään minuu komentaa. Olga kyll vähä jahtas minuu vaikk miä en ollu tehny mitää. Äippä epäill, ett se ois halunnu leikkii min kaa. Mutt en miä oikein tiiä , mikäs kaveri se tollain on. Silloin kun miä haluisin leikkii sen kass niin se murisee mulle, ja sitt kun se haluais leikkii niin min täytyis olla valmiin kun partiopoika.
Miä olin tosi innoissani kun äippä tull kottii. Yritin tunkee itteni sinne kauppakassiin mutt se oll vähä pienenlain. Sitt miä pissasin lattialle, vaikk päiväll olin aina menny istuu oven eteen kun oll veskihätä.
Myö, siis miä, äippä ja Sandra, lähettii käymään kävellen tuoll keskustas. Sandran piti kuulemma harjotella vähä tott pankkiautomaatin käyttöö kun se on lähös reissuu. Se lähtee Maltalle. Se Malta on kuulemma tosi kaukaan, ihan ulkomaill asti. Miä voisin lähtee sen kanss. Se kyll sano äipälle kun oltiin tuoll lenkill, ett kissat on kuulemma helpompii kun meikäläinen
. Myö nähtii kaks tosi isoo koiraa, sitt toista koiraa talutti sellain ihan pien tyttö. Äippä vähä jänskätti, ett kuin se tyttö pystyy piteleen sen koiran mutt se oli vissiin hyvin koulutettu, siis se koira. Se koira oll ainakii kaks kertaa sen tytön kokoin.Takasintulo matkall tultiikii tuolt mettän kautta ja miä sain juosta irrallaan. Äippä sano, ett mennään tonne uuestaan joskus aikasin viikonloppuaamuna niin miä saan juosta oikein tosissaan. Toi ei ollu se Käki-mettä vaan toi Melkunmäen mettä. Niin, ett se ei oo meille ihan niin tuttu.
Huommeen miä oon taas tääl Sandran ilona, niin ei käy sill aika pitkäks. ".2006/6/6 Eija kirjoittaaArco oli mukanani töissä tänään. Meni tosi hienosti, se jaksoi olla koko päivän aivan rauhallisesti alakerran sosiaalitiloissa. Olen vienyt töihin Arcolle kevythäkin "omaksi paikaksi", siellä se tykkääkin makoilla ja nukkua mielellään. Jätimme auton parkkiin kauemmas ja kävelimme vähän keskustassa ennen töiden alkua. Ihmisiä oli jo yhdeksän aikaan liikkeellä kiitettävästi ja Arco olisi halunnu haistella kaikki vastaantulijat. Pikkaisen "kaupunkimiljöö" tuntui Arcon päätä sekottavan esim. kahvilan ulkoterassin kukkaistutusta piti lähestyä varovasti. Eilen lenkillä Arco lähestyi ihan reippaasti ja rohkeasti pyörätielle peruuttanutta traktoria peräkärryineen, vaikka peräkärryssä ollut vempele piti tosi kovaa ja epämiellyttävää ääntä. Oikein itselläkin korvista teki pahaa. Taidamme lisätä "kaupunkikäppäilyä".
Pikkuisen Arco oli pettynyt kun työkaverini Raili ei ollut paikalla. Raili on Arcon selkeä bestis. Jätin Arcolle luun ajanvietteeksi alakertaan mutta poika kävikin heti nukkumaan kun huomasi mikä homman nimi oli. Tein töitä putkeen yli kolme tuntia, Arco oli aivan rauhallisesti vaikka työkaverini Sari kävi alhaalla syömässä. Olenkin sanonut työkavereille, etteivät huomioisi Arcoa millään lailla niin, ettei se ala odottaa jotakin erikoista tapahtuvaksi. Ruokatauolla kävimme Arcon kanssa kävelylenkillä ja sen jälkeen homma jatkui samanlaisena kuin aamupäivällä. Viiden maissa poika pikkaisen vingahteli mutta saattoi olla, ettei se ollut kuullut ääntäni vähään aikaan. Kuka sitä nyt jaksaisi koko ajan puhua
. Arco myös pidätteli molemmat hätänsä, joten emme joutuneet kestämään hajuhaittoja. Tosi hienosti meni koko päivä, olen aika yllättynyt siitä kuinka rauhallisesti Arco oli ja kuinka pitkä pinna sillä oli. Toki osaahan se kotonakin rauhoittua nopeasti jos mitää "äksöniä" ei ole tiedossa. Kukaan asiakkaista ei tajunnut koiran läsnäoloa.Arcon on jo suht sisäsiisti. Yöt menevät jo kuin aikuisella koiralla, pissat lirahtaa sisälle silloin jos Arcoa kieltää "koskemasta" kissoihin/ niiden kiipeilypuihin. Tilanne taittaa olla sen mielestä niiiin jännittävä.
Iltalenkillä harjoittelimme noita seiso/ makaa- käskyjä tuolla pyörätiellä kävelyn lomassa. Siellä kun meni ohi noita häiriötekijöitä eli autoja. Tekaisipa poika käskystä kakatkin
.Oikein odotan, että saadaa vielä tuo toinen rokote niin päästään sinne "koirakouluun". Arcon älynystyrät mielestäni vaativat uusi asioita opittaviksi. Sen oppimis/hoksaamisnopeus on suorastaan pelottava
.Tänään lenkillä Arco ensimmäisen kerran murahti vieraalle. Vastaamme tuli leikkeilevä nainen, joka tuli Arcoa suoraan silittämään tilanteessa ,jossa olimme jo ikäänkuin hänet ohittaneet. En ole antanut Arcon haistella vastaantulijoita enkä vieraiden silitellä koiraa. Joten tilanne oli Arcolle uusi.
Huomenna Arco jää kotii pitämään Sandran kiireisenä .2006/6/5 Arcon kertomaaArco kirjoittaa:" Tänään suunnattiin äipän kaa aamull viielt mettää ja käpeksittiin siell aikamme. Se käki sitt jaksaa kukkua. Eipä sitt kukaa komenna tollastest huutamisest niin kun meikäläist haukkumisest.
Sitt tultii aamusapuskalle ja se maistukin hyvält. Äippä laitto vähä make-upii ittelee, se kun oll menos sinne töihi. Sitt me mentii uuestaa ulos ja miä sain haistella tien penkkoi oikein urakall. Äipän mielest min piti saada tehä jotain minust "kivaa", sill oll selväst huono omatunto kun joutu jättää minut kotii
. Sitt miä painiunkin takas pehkuihi enkä tiiä miss vaihees äippä oll lähtenny.Myö oltii Sandran kanss kahestaa, enkä kerrokaa mitä me tehtii
 . No, käytii me Sandran kaverii Lenaa vastas kun se tull meille kylää. Sitt pari pikku tyttöö halus silittää minuu ja miä olin ihan nätist vaikk Sandra sano " varokaa vähän, se voi vähän purra" .Ihanaa, stit äippälliini tull kotii ja miä olin ihan pientä pentuu
. Lähettii kävelee ja kun tultii kotii niin Juha ja Piki tull meijän pihaa. Toi Juha on iskän treenikaveri ja toi Piki on howavart- tyttö, aikuin siis. Miä olin tuoll puskas just kun ne tull, ja koska miä oon vahtikoira niin juoksin terävään paikalle. Piki läks minuu karkuu....Ett niin pelottava miä osaan olla. Äippä pelkää, ett min ego kasvaa mielettömiin mittasuhteisii. Miä olisin sen Pikin kanss halunnu leikki, mutt se sano heti ett se ei leiki min kaa. Miä olin sen mielest vähä rasittava. Sitt Piki vahti sitt Juhaa etten miä oikeen meinannu päästä sitt haistelee. Myö makailtiin tos pihas ja sitt ne joutu lähtee kotii. Toi Noorus on jo parantuun siit mystisest kuolaamisest ja äippä on tosi iloin. Miä ohintan ton Olgan aina siille tosi nopeest, ett se ei vaa räppää minuu. Äippä nauraa mulle aina silloin
 , ei minuu kyll yhtää naurata.Naapurin poika kysy tänää tollt äipält, ett purenks miä sitt isoon viarait? Ja sitt se poika sano, ett " kyllä siit kasvaa tosi iso koira". Siin se oll ihan oikees
 . Meikälle ei sitte kannata ryppyillä. .Äippä sano just, ett miä lähen sen mukaan huommeen töihin  .2006/6/4 Arcon aatoksetArco kirjoittaa:" Toi äippä alottaa huommeen työt ja miä jään kuulemma Sandran kaa kotii. Kovast äipä yritti tot Sandraa valistaa kuin min kaa ollaan, ihanku me ei nyt osaittais tääl olla
. Miä voisin autella tääl kotihommis, miä kun oon tosi kova poika kantelee roskapussei ja ravistelee päiväpeittoi. Ois sitte tosi siisttii kun äippä tulis kotii.Tänää me oltiin aamulenkill kolmestaa; miä, äippä ja iskä. Aluks siit ei oikeen meinannu tulla mitää, min kun piti kokeilla kuin ton iskän kaa lenkkeillään. Aluks miä roikuin sen verkkahousujen puntis ja lenkkarien nauhois, ja iskä tanssi ripaskaa. Näytti aikas kivalle
. Iskä sano, ett "eihän tästä mitään tule, miä olen tottunnu ihan erilaisiin lenkkeihin..." ja iskä väitti ettei nouse ees hiki pintaan. Ois vaan oottannu kun miä olisin puol tuntii roikkunnu ja rellestänny, niin ois kyll ollu iskäll hiki pinnas, takuulla. No, sitt iskä men vähä edell ja myö tultii äipän kanss peräs. Min kun piti vähä muistella, ett kuinkas siin remmis nyt käveltii.... Nopeest miä kyll muistin ja loppulenkki menikin meill ihan hianost. Käytii tuol Väkkärän venerannas kattelees Kymijokee ja siit miä vähä "pörisin" sinne vettee. Koska työ ette kuitenkaa tiiä mitä se "pörisemiin" on, niin miä kerron. Nenä työnnettää veden alle, sillee ett sieraimet on just veden pinnan alla, ja sitte uloshengitetää. Tulee tosi hianoi kuplii ja vesi "pörisee". Kokeilkaa ihmees kaikki, miä "pörisen" joskus tonne juomakuppiikin.Miä menin sapuskan jälkee päikkäreille tonne "omaa käppään", ja sitt se kävi. Ne oll jättänny meikän yksin
. Miä olin tääll kyll ihan hiljaa kun ne tuli. Ne oll käynny jossain Torokses syömäs. Ois se ruoka meikäläisellekin maistunnu mutt sinne ei kuulemma voinnu viiä koirii.Sitt miä olin iskän kaa ulkoon pihall ja näytin kuin hianost miä osaan haukkuu. Iskä kyll kiels. Tot kieltämis miä en oikeen ymmärrä, siis siin mieles, kun min rotumääritelmäskin sanotaa, ett miä niinkun vähä vahin. Ja se haukkumiin on ollennain osa sitt vahtimist.
Me käveltii äipän kanss aikasmoinen iltalenkki. Kierrettii Melkunmäki ja sitt äippä sano, ett mennääs haistelee haiseeko raha. Myö käveltiin tonne Kuusaanniemeen, siis sinne paperitehtaalle. Vähä siell joku hais mutt en miä oikeen tiiä, ett oliks se raha. Nähtii useempii koirii, ohitettii kaikki. Äippä sai min hoito-ohjeit yhelt vanhemmalt naiselt, joka epäil, ett jos miä en saa haistella vastaan tulevii koirii niin minust voi tulla vihain. Ja sitt se sano, ett "minkä rotuinen se oikein on? kun on muka 14-viikkoisena noin iso." Ihan kun se ois vähä epäilly noit äipän juttui. Vähä minuu ois naurattannu mutt minust tuntu, ett koht äippä sanoo taas, ett "hermo menee". Toi äippä kun on aika tiukkapipoin ihmiin
, ja miä oon niinkun sen silmäterä ja min kasvatus on sen top ykkösenä.Kun tultii kotii miä haistelin taas noit kissoi. Noorust miä saikin haistella oikein kunnol. Äippä on ollu Nooruksest huolissaan ja sanoo, ett se soittaa huommeen sinne eläinlääkäritädille.
 Miä toivon, ett toi Noorus tulee nyt kuntoon.2006/6/3 Eijan ajatuksetTänään on satanut koko päivän, paitsi aikaisin aamulla. Arcon kanssa ulkoilu on ollut tänään huonoa, se kun ei mielellään kastele tassujaan. Katselin tänään ikkunasta sen touhuja pihalla, se kävelin vain katoksessa ja siinäkin vain laatoituksen kuivalla puolelle. Meillä asustaa siis varsinainen hienohelma.
Ovelle se menee istumaan sen näköisenä, että ulos olisi mukava mennä ja kun avaat oven Arco käykin makaamaan tuulikaappiin. Eikä saateeseen menosta ole puhettakaan . Tämä "vesipelkoisuus" on sinänsä outoa koska Arco käy suihkussa kanssani joka aamu.Ei se tosin kokonaan siellä suihkussa seiso mutta kyllä pää on aina märkä ja ne tassut. Kait se taivaalta tuleva sadevesi on sen mielestä eri juttu kuin suihkun vesi.
Meillä Zulia ja Noorus ovat olleet ihmeen vaisuja tuon rokotuksen jälkeen. Noorus on alkanut tänään kuolaamaan oudosti, tiedä sitten onko sitä jokin tarhassa ulkoillessa pistänyt sitä suuhun. Ei siellä kyllä mitään näy kun olen sinne kurkkinut. Täyttyy seurata tilannetta....
. Arco jaksaa kyllä yllättää minut päivittäin positiivisestikin.
Tänään se kommentoi vähän tuota yksinjäämisharjoitusta. Kun se lopetti haukkumisen menin päästämään se "omista tiloista" pois. Kehotin sitä seuraamaan kun tulin tietokoneelle ja se yritti hyppiä sänkyyn, sanoin " Arco alas ja käyhän paikalle" ja poika kävi lattialle makaamaan ja rauhoittui siihen nukkumaan. Taisi olla kyllä aikamoinen onnen kantamoinen. Se tuntuu osaavan kaikki opetellut jutut, eriasia on viitsiikö se aina niitä tehdä. Tosin eihän pennulta voi mielestäni mielettömiä odottaa. Erityisen ylpeä olen tuosta Arcon remmikäyttäytymisestä, se osaa kulkea hihna löysäällä koko kävelylenkin ajan. Jos erehtyy vetämään, pysähdyttyäni, heti vilkaisee minua silmiin. Hyvä me!!!! Eilen Arco malttoi istua vieressäni tovin pöyrän mennessä meistä ohi. Tätäkin pitäisin edistysaskeleena.. Taidetaankin nyt lähteä tuonne sateeseen katsastamaan millainen meidän iltalenkkimme tänään on, sataa meinaan edelleen kiitettävästi.Sandralla oli tosi hyvä todistus ja tuli sieltä stipendikin, rahallinen sellainen ja vielä ruotsinkielen aktiivisesta opiskelusta ruotsinkielinen kirja. Hyvä juttu Arcon kuulumisetArco kirjoittaa:" Eilen aamul ei sitt mentykään mettään kun äippä sano, ett sill on vetämätön olo. Miä en henkilökohtasest sellast oloo tunnekaan. Pällisteltiin sitt aamul ihan toss meijän pihas, miä sitt tykkään olla siin, voin vähä niinkun vahtii tota liikennettä ja noit naapurin pihoi. Välill miä yritän noit tilanteit kommentoida mutt sitt kuuluu äipän ääni; "suukki tukkoon", se tarkottaa ett min pitää olla hiljaa. Aamull miä makasin pitkän aikaa jalat kohti taivasta selällään tuoll pihal. Oli jotenkiin äijämäinen olo
.Sitt se Vetämätön läks äipäst poikkeen. En kyll huomannu mihin se meni, olisin vaikk voinnu sit vähä jahata. Niinpä me lähettiin käymään lenkill, nyt ei ollu sellast känkkis oloo, ja miä olinkin ihan nätist. Me käveltii aika pitkään, käytiin keskustas palloilemas ja kiivettii Sairaalanmäen portaat, miä jaksoin ihan hyvin mutt äipä puuskutti. Ois luullu, ett sen kunto ois jo min kaa vähä kohentunnu. Yhes pihas oll sakemanni irrallaan ja äippä sano, ett ei viittitäkkää mennä siit ohi. Sitt miä näin tooosi iiison koiran, se kävell meijän peräs vanhemman naisen kanss. Äippä sano, ett " mennään me nopeasti" kun näytti vähä sillt, ett se omistaja ei oikein pystynny pitelee sitä Doggia. Äippä pelkäs, ett jos se Doggi vaikk luulee minuu sen päivälliseks.
Nyt miä olen totaalisest hoksannu sen vetämis-jutun. Eli jos miä vedän niin äippää pysähtyy heti ja, nyt sitt se kaikist tärkein pointti, min pitää kattoo tot äipää silmiin ja sitte matka vast jatkuu.
. Eilen miä en viittinny enää niit autoi kauheest yrittää jahata, ja äippä kehukin minuu kovast.Eileen me sitte harjoteltiin niit istu, maahan, seiso ja paikalla- käskyi tääl sisäl sekä ulkoon. Miä kyll osaan ne jo, mutt toi äippä ei vissiin viälä kun se aina haluu niit harjoteltavan
. Miä annoi noitten kissojen olla eilen aika rauhas, ne on aika tylsii tyyppei. Paits, ett Olga yritti tulla syömää min jauhelihat. Äippä anto mulle vähä herkkuu kun olin just jonkun jutun tehny oikein, niin toi Olga yritti ihan pokkana viiä sen äipän kädest. Aatella, ihan niinkun meikäläisen kuonon alta, järkyttävää. Miä olin niin sokis, ett en oikein tajunnu koko juttuu . Äippää kyll kovast näytti naurattavan.Sitt miä vähän nuuhkin tot Zuliaa tuoll saunas. Mutt se on kova likka muriseen ja sitt miä lähenkii pois. Oon yrittännu vähä haukkuu noit kissoi tääll sisäll, ett jos ne sitt vähä juoksis. Ne on jo tottuunu tohän min miehekkääseen ääneen ja äippä kyll heti sanoo, ett "riittää" vaikk miä oon vast pääsemäs vauhtiin. Niin, ett ei siit sitt mitään tuu.
Ai niin, viäl lopuks, äippä sano tulevasa tänää myöhemmin kirjottamaa lisää."
2006/6/2 Arco haukahteleeArco kertoo:" Eileen me käytiin äipän kaa aamust ,heti viien jälkeen, tuol mettäs. Äippä sano, ett"menään mettään", kun se ei sen mikreenikohtauksen takii halunnu minuu kauheest paimentaa. Vaikk miä olin aina luullu, ett miä olen se tän perheen paimen. Sitt se sano, ett "kun mettäs sinuu ei tartte niin kauheast "käskyttää" kun saat juosta irrallaan." Me mentiinkin sinne mist alkaa se iso alamäki ja mis miä aina haukun sille käelle. Sitt äippä läks kävelee polkuu takaspäin ja miä juoksin peräs.
Sitt minull oli niit harjotuksii, siis yksinjäämis. Miä vetelinkii sikeit tuol pesuhuonees pari tuntii. Sitt me lähetti äipän kans lenkille ja käveltii aikas pitkään ja lenkin päätteeks sain ruuan ja kävin päikkäreille.Iltapäiväl toi äippä ja Sandra läks käymää kaupoil ja myö jäätii iskän kans kotii. Miä olin nukkuus kun ne lähti ja äippä sano, ett " anna sen nyt nukkua rauhassa, me ei viivytä kauaa." Sitt kun ne tull kotii kolmen tunnin pääst niin miä olin ihan intopiukeena
. Äippä epäill, ett miä oon saannu tehä kaikkee luvaton vaikk iskä kyll sano sille, ett miä oon ollu ihan nätis ja totellu sitt heti. Sitt alko se känkkis kun piti lähtä ulos iltapissille. Miä en olis yhtään halunnu ja pistinkin jarrut päälle. Äippä joutu pitää mulle parit puhuttelut mutt miä oonkin aika kova jätkä ja sanoin äipäll heti, ett "miä en sitt leiki sun kaa". Äippä sano, ett "hermo menee" mutt en miä sitt Hermoo missään nähny. Sitt me mentiikin takas kotiin ja miä vaan jaksoin riehuu enkä totellu mitään. Kävin haukkuus Zuliaa kun se nukkus makkaris ja äippä ei kyll tykänny yhtään. Äippä sano, ett nyt täytyy pitää joku perheneuvottelelu ja minut laitetiin tonne "omaan kämppään", min ei sitte vissiin tarttennu siihen osallistuu...
. Miä kyll kuuntelin toisell korvall mitä ne jutteli ja meikäläisesthän ne puhu, tietty. Äippä sano, ett " kaikkein täyttyy toimia sen kans samalla tavalla jne..." Iskä kyll vakuuttel, ett me oltiin osattu olla ihan hianost keskenää mutt vissiin toi äippä ei oikein uskonnu. . Äippä luulee, ett miä teen kaikkee luvatont kun se ei oo paikall. Sitte käytiin nukkuu ja yöllä äippä käytti minuu pissall yhen aikaa yöllä. Ja miä haukuin ja haukuin ja haukuin, miä en nääs oo niin pimeel ollu koskaan ulkoon. Miä niinkun haukuin varmuuden vuoks jos joku mörkö vaikk ois ollu liikkeel. Äippä sano, ett " nyt sinä herätät kaikki naapurit" ja komens minuu olee hiljaa. Mutt miä tykkään tost min äänest, se on aika miehekäs. Iskäkin sanoo, ett "ei uskois noin pienest lähtevän tollasta ääntä".
Eilisest päiväs äippä totes, ett se ollu meijän parhaimpii päivii . Vaikk kyll minull oli ihan hauskaa .2006/6/1 Eija kertoileeKäytiin eilen Arcon kanssa Mustissa&Mirrissä ostoksilla. Arco käyttäytyi erinomaisesti, moikattuaan myyjät jäi jalkoihini makailemaan ja liikkui mukanani sinkoilematta mihinkään. Eli Arcon joka-paikassa-mukana- harjoitukset ovat tuottaneet tulosta.
Myyjäkin totesi, että "onpas se nätisti ja rauhallisesti". Ostimme kissoille ruokaa ja hiekkaa. Arco sai pururinkeleitä, pupun korvia ja ihka oikeita luita! sekä "ison pojan" kaulapannan, jonka sitten kotona totesimmekin vielä olevan liian isohko.Arco sai olla eilen pajon pihalla, jotta tottuisi noihin meidän tiellä kävelijöihin. Autoihin ei reagoida mutta liian lähellä pihaa kävellen ja pyörällä liikkuville pitää haukkua ja urista. Arcon mielestä ilmeisesti naapurin pihakin kuuluu sen reviiriin, vaikka heillä on omakin koira
.Illalla ilma oli tosi hieno
. Kävimme Arcon kanssa iltalenkillä, yritän kävellä aina vähän eri reittejä ettei pääse poika tylsistymään. Tapasimme vain yhden koiran, jonka ohitimme napakasti. Arco osaa jo tosi hienosti kävellä remmissä vetämättä, tulen saamaan siitä upean lenkkikaverin. Arcolla on nyt opettelussa riittää- käsky, jota käytetään silloin kun halutaan haukkuminen, urisemin tms. tai holskumainen sinkoilu (hyppiminen ja napsiminen) loppumaan. Käsky tuntuu toimivan, ainakin nyt, hyvin.Lenkin lopuksi sain valtaisan migereenikohtauksen, onneksi kotona oli migreenilääkettä eikä kohtaus kerinnyt oksennusvaiheeseen. En tosiaankaan olisi halunnut viettää loppulomaa oksentaen ja ensiavussa maaten. Otinkin lääkettä "hevosenannoksen" ja painelin pehkuihin. Yöllä otin vielä särkylääkettä lisäksi. Meillä on Olga myöskin kipeä, on oksentanut muutaman kerran ja ripuloinut. Nyt ollaan kala/katkarapu- kiellossa. Ostin kissoille katkarapuja pitkästä aikaa ja tämän siitä nyt sai. Olga kun on varsinainen ahmatti tai sitten se on syönyt ulkoillessaan kissatarhassa jotakin sopimatonta.
Kävin eilen Zulian ja Nooruksen kanssa rokotuksilla eläinlääkärillä. Autossa ne käyttytyivät nätisti, olivat takapenkillä omissa kantokopeissaan eikä nauhahdustakaan kuulunut. Sanoin tuovani ne myöhemmin hammaskiven poistoon, eläinlääkäri totesi niiden suihin katsoessaan, että " teillä on hyvin harjatut hampaat, ei kannata tullan ennen syksyä eikä silloinkaan ole kiire".
Että sellaista . |
|
|
