| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2006/5/31 Eija kirjoitteleeEija, "the tumpelo", ei saanut elilen sivuja auki, että olisi päässyt kuulumisia kirjoittelemaan. Onneksi tuo jälkikasvu on sen verran viisasta, että vika löytyi heti.
Toissailtana soittelin Arcon kasvattajalle
 , tarvitsin Arcon kasvattamiseen vähän lisätukea. Lähinnä kokeneen koiraihmisen näkemystä muutamista asioista. Kiitos vaan Lissulle "uskonvahvistuksesta" . Kerroin Lissulle, että kun muut näkevät Arcossa söpön ja ihanan koiranpennun niin minun olkapäälläni istuu mörkö. Minun mörköni on aikuinen hollanninpaimenkoirauros, jolla ei ole mitään tapoja, ei usko mitään ja on muutenkin kuin "elo pellossa". Lissu kovin minulle vakuutteli, ettei "kasvatusmetodeillani" mitään mörköä saada aikaan. On kyllä onni , että meillä on tuollaiselta kasvattajalta koira. Olen meinaan muutenkin kova Lissulle kirjoittelemaan ja soittelemaan, onneksi ei ole Lissulta hermo mennyt .Eilen aamulla teimme Arcon kanssa metsälenkin ja Arco jaksoi taas käelle urista, ja vieläpä samassa kohtaa kuin toissapäivänä. Mahtaa se käki olla tosi pelottava
 . Eilen menimme sitten Leon luokse leikkimään. Leo taisikin muistaa meidät hyvin kun ei enää samanlaista murinaa ja purinaa pitänyt kuin edellisellä kerralla. Leo oli trimmattu ja näytti tosi kivalta. Arco on kyllä kasvanut valtaisasti, koirapoikien selät ovat kutakuinkin samalla korkeudella. Leolla on massaa vain enemmän ja näyttäähän se "isommalta ja vanhemmalta". Poikien leikit sujuivat tosi kivasti ja ne vaikuttivat tasaväkisiltä, kumpikaan ei jäänyt alakynteen. Leon äipän kanssa ihmettelimme kuinka hiljaa pojat leikkivät, naapurit eivät kyllä arvanneet, että tonttia viiletti pari villiä koirapoikaa. Arco tuntui tykkäävän kovasti painimatsesista, yllätys, yllätys ja Leosta olisi ollut kiva juosta peräkanaa. Arco käyttäytyi mielestäni kivasti, edelliskerran Leon naamassa ja korvissa roikkuminen oli unohtunut. Taisin saada Leosta kaverin kun leikkihetken lopuksi taskustani löytyi jauhelihaa pojille.Leikkihetken jälkeen Arco olikin loppupäivän ja illan aika "selvää kamaa". Nukkui olohuoneessa tiiviisti. Illalla teimme kävelyretken tässä meidän omakotialueella. Ohitettiin pari pihaa, joissa oli koirat ulkona. Arco haluaisi jäädä niitä pällistelemään mutta olen ohittanut pihat suht nopealla tahdilla. Autot eivät Arcossa eilen herättäneet minkäänlaisia intohimoja vaan ne saivat ohitaa meidät ilman hihnassa tempoilua. Ihanaa!!!
Tiedä sitten oliko Arco niin kuitti Leon luona vierailusta, että energiaa ei enää ollut autojen ja pyörien saalistukseen.Sadra oli eilen Linnanmäellä luokkaretkellä. Ei ole tytöllä oppivelvollisuutta jäljellä enää kuin neljä päivää. Jännittää vähän, että minkälainen peruskoulun päättötodistus sieltä tulee. Todennäköisesti hyvä. Luokkaretkellä oli kuulemma ollut tosi hauskaa, ja luokan pojat olivat olleet tosi herrasmiehiä
. Kissojen ja Arcon suhde tuntuu menevän hyvään suuntaan. Kissat kävelevät jo nukkuvan koiran ohitse ihan rauhassa. Illalla Arco makaili jaloissani ja Noorus ohitti sen ja hyppäsi syliini. Taisi Nooruksella olla kova "sylipula" se kun on kissoistamme arin ( ainakin vieraita ihmisiä kohtaan). Siinä Noorus ja Arco sitten toisiaan haistelivat. Arco on tainnut vihdoin tajuta, ettei kissoja pääse haistelemaan jos niitä jahtaa, vaan niitä täytyy lähestyä rauhallisesti. Minusta vaikuttaa, että Olgan tekisi mieli joskus Arcon kanssa leikkiä. Muutenkin Olga on liikkunut lattialla paljon, jos Arco tulee liian hyökkäävästi paikalle niin Olgan piikkihanska heiluu. Ovat eläimet puolin ja toisin alkaneet ymmärtämään toistensa elekieltä. Vaikuttaa tosi hyvältä
.Tänään Arco jatkaa yksinoloharjoituksia. Nytkin se on nukkumassa omissa tiloissaan ja rauhoittuu sinne ihailtavan hyvin
. Itselläni taitaa pukata flunssa päälle ja vaikutaa kyllä ikävästi siltä, että poskiontelotulehdus on päällä .Nooruksen ja Zulian rokotukset ovat tänään. Mitään muuta erikoista ei sitten tänään olekaan. Arcon kanssa, todennäköisesti, harjoitellaan ihan noita peruskäskyjä ja etsiskellään pihalta herkkuja. Arcolla on tuo nenätyöskentely ainakin nyt huippuluokkaa, nenä on maassa kiinni koko ajan ja tietysti kaikki syötäväksi kelpaava korjataan parempiin suihin
 .Ps. Arco on eilen illalla muuttunut pystykorvaksi eli molemmat korvat ovat nyt napakasti pystyssä.
2006/5/29 Eija kirjoitteleeKäytiin eilen illalla Arcon kanssa kävelemässä suht pitkä lenkki. Käytiin Voikkaalla, jossa ihmisiä oli liikkeellä enemmän kuin ruuhka-aikaan Mannerheimintiellä. Oli siinä Arcolla ihmettelemistä. Osan matkaa oli kulkenut lähistöllä asuva hevonen ja Arcosta hevosenkakka oli tosi hyvää, se ei meinannut päästä kasojen ohi millään.
.Lenkki, paljoine ihmisineen, autoineen ja ja pyöräilijöineen, tuntui olevan Arcolle vähän liian rankka. Loppumatkasta se ei oikein enää jaksanut keskittyä mihinkään ja oli tosi "menopäällä" vielä kotonakin.
Tänään käytiin aamulla viideltä metsässsä, Arco sai juosta alkumatkan irrallaan. Käki kukkui kovasti ja mitä lähemmäs lintua tulimme alkoi Arcoa hermostuttamaan, se vikisi ja yritti hyppiä minua vasten. Ajattelinkin, että minkä se nyt on haistanut? Ketunko? Todennäköisesti se kuitenkin ihmetteli sitä käkeä, ääni vain kuului mutta ei äänen lähdettä näkynyt. Kummallista varmaan pentukoiran mielestä. "Törmäsimme" myös töihin menevään mieheen, jolle Arco murisi ja "rähisi". Ei kiva
 . Totesin kyllä Arcolle, että "ei sinua kyllä kukaan pelkää, kaikki huomaavat sinut pennuksi." Tuota "rähinää" se yritti myös myöhemminkin kun kävimme kävelemässa. Se "rähisi" koululaisille jotka pyöräilivät kouluun, ei tosin kaikille mutta osalle. Arcon käytökseen tältä osin on puututtava . Se on ärsyttävää minusta eikä ole mukavaa vastaantulijoistakaan. Vahtikoon vaikka meidän pihaa mutta muualla pitää käyttäytyä kunnon koiriksi.Viimmeinen lomaviikko alkoi, ja Arcolla alkoi yksinjäämisharjoittelut. Tällä viikolla yritämme noudattaa normaalia työviikkoa eli herätään ajoissa ja suoritetaan normaalit työhönlähtörutiinit. Nytkin Arco on nukkumassa saunatiloissa, joihin se sitten tulevaisuudessa tullaan jättämään työpäivän ajaksi. Ainakin kunnes sen voi rauhallisin mielin jättää kissojen kanssa yhteisiin tiloihin.
Arco rauhoittuukin hyvin tuonne "omiin tiloihinsa", saattaa muutaman kerran hypätä porttia vasten ja vinkaista, ja lähtee omalle nukkumapaikalle nukkumaan. Toivottavasti se sujuisi näin hyvin myös jatkossa
.Muuten meillä on tänään kotipäivä eli ei mitään ihmeellistä. Autoakaan en meinannut ajaa tänään metriäkään. Puuhaillaan tässä kotona Arcon kanssa ja otetaan rauhallisesti tuon eilisen jälkeen. Voitaisiin vaikka etsiä pihasta herkkuja eli olla "aarteenetsijää" tms. rauhoittavaa leikkiä. Illalla voitasiin vaikka käydä metsässä kävelemässä.
2006/5/28 Arco kirjoittelee" Me käytiin eilen Piliksessä, eli ton äipän mummon luona. Siell oli vieraita Brysselistä eli Hantta ja Jyrki ja sitt ton äipän sekku Riitta, sekä mummo tietty.
Myö mentiin sinne kävellen kun ton äipän mielest minuu täyttyy totuttaa noihin ohi ajaviin autoihin ja pyöriin, miä en kyll ymmärrä oikein vielkään miks niit ei sais jahata?
 . Matkaa tull ainaskii kolme kilometrii. Myö nähtii matkall yks kultsikka, sakemanni, pystykorva ja beagle ja viimmeisempään mutt ei väisimpään nähtiin kolme ja puol kuukautta vanha rotikkatyttö. Se oll viel ihan vauvan näköin, sanoo äippä, ja miä olin ihan äijän näkönen sen rinnall. Mitään nois koirist äippä ei laskennu minuu haistelee enkä miä saannu haistella niit, äippä sanoo, ett vierait koirii ei narus haistella.Mummoll kaikki tykkäs minust, totta kai
. Jyrki otti minus kuvii sellasell hianoll kännykäll, se piti samanlaist ääntä kun vaarin kamera ja siit miä tiesin, ett nyt täyttyy poseerata. Sitt äippä läks sisälle kahville ja miäkii pääsin keittiöö mukaa kun silt oll ens otettu matot pois. Pienet pisut miä kyll sitt sinne lirautin ja mummo sano, ett "ihan ilman mitään varotusta, hyvä kun otettiin ne matot pois." Kahvii miä en saannu ja äippä kiels ketää antamast meikälle mitää pöyäst, joten miä aattelin käyä nukkuu. Miä nukuin ja noi muut juttell, ja sitt meijän piti lähtä takas kotii kun min ruoka-aika lähesty. Iskä ja Sandrakii oli jo ihmetelly, ett mihin myö oltii jääty . Äippä sano, ett myö mennää Pilikseen joskus uuestaa ja se onkii ihan kiva juttu kun siell oli minust mukavaa. Miä jaksoin hyvin kävellä takas kotii ja äippä sano, ett "nyt ei sitten tartte tehdä mitään "iltalenkkiä" ".Nyt toi Olga haluu tulla kertoo omii juttui...."
Olga kirjoittaa: " Tänään mä päätin, että tää kissa ainakin kävelee lattioilla ihan niinkuin ennen ton penskan tuloa tänne meille. Olin penskaa hätistelly jo vähän kauemmas kiipeilypuun luota kun se ei antanut mun rauhas nukkua. Penska siirtykin puuhailemaan jotain omia juttujaan ja mä siirryin äiskän jalkojen juureen makoilemaan pöydän alle. Kerkesin ottaa sellaset kummenen minuutin rauhaisat tirsat kunnes toi penska keksi, että mä olin siirttynny lattiatasolle. No, sitte se tuli hätyyttelemään mua, tosin äiskä sano, ett se yritää pyytää mua leikkiin sen kans. Katin kontit!! Mä ajattelin, ett nyt sitten katotaan kuka täällä oli ekaks? Ensin mä murisin penskalle
 , ja sitte lähin ajaa sitä takaa ja räpsin mennessäni penskaa takapuoleen. Ai että, kyllä se juoksi hienosti!!! Olisin vielä voinnu vaikka vähän antaa lisäniivitystä mutta toi äiskä sekaantu tilanteeseen. Se tuli seisomaan mun ja penskan välii ja sano " nyt riittää". Penska vähän vikis ja tais sen housukarvat vähän tutuista, kyllä mua nauratti. No, sitte mä lopetin kun äiskä sano, että "Arco ei saa jahdata teitä ja te kissat ette saa jahdata Arcoa, kaikkien pitää käyttäytyä nätisti niin sitte on kaikkilla kiva olla".Sen jälkeen toi penska pysyttelikin ihan äiskän jalkojen juuressa ja mä sain kävellä ihan niinkuin tykkäsin. Äiskä tosin sanoo, että se unohtaa pian mun jahtaamiset eli täyttyy pysytellä varppeillaan
. Penska on äiskän mielest kovapäinen, mitä se sitte tarkottaa? Mä en tiiä.2006/5/25 Patikointia RepovedelläLäksimme aamulla kahdeksalta kohti Repoveden luonnonpuistoa. Tarkoituksemme oli kävellä siellä jonkinmoinen lenkki ja mahdollisuuksien mukaan antaa Arcon juosta irrallaan. Parkkipaikalla oli kuitenkin jo ennen yhdeksää sen verran autoja, että Arco ulkoilikin pitkässä narussa. Arco sai mummon ja vaarin matkailuautossa olla ensimmäisen kerran sängyllä, ja hyvin matka sujuikin sängyllä makoillen.
Jouduimme ylittämään Lapinsalmen riippusillan, samalla tehtiin Arcolle pienoinen "pentutesti". Riippusillan ylistys sujui yllättävän hyvin
 ja Arco sai ansaittua huomiota muilta patikoijilta moisesta urotyöstä. Itse en ole mikään korkeiden paikkojen ystävä ja mummollakin teki vähän heikkoa. Vaarille ja Sandralle ylitys taisi olla ihan leikintekoa.Maisemat Repovedellä ovat upeat ja kävelyreittejäkin on monen mittaisia. Me kapusimme portaita ja kiersimme kiviä ja puiden juuria. Välillä ihastelimme maisemia, minulta tosin suurin aika meni Arcon paimentamiseen. Arco jaksoi kävellä tosi hyvin, ainoastaa ne tosi pitkät ja jyrkät portaat sekä yhden kivikkopaikan kannoin pentua. Loppumatkasta Arco jaksoi vielä yrittää housuissa roikkumista, taisi pelkkä kävely kaveria tylsistyttää
.Ennen Lapinsalmen riippusillan ylittämistä, patikoinnin lopuksi, paistoimme makkarat. Arco alkoi olla jo vähän väsy mutta makkara kyllä maistui. Arco tekikin sitten tenän riippusillalle menon suhteen, joten vaari kantoi sen ylitse. Näytti minusta paljon vaarallisemmalta kuin koiran kävely omin jaloin. Tosin evästin vaaria ennen riippusillalle menoa, että "et sitten pudota sitä". Itse uskon, että Arco olisi sillan ylittänyt, jos koko porukka olisi minua lukuunottamatta ensin mennyt yli. Sen verran Arcon paimenkoira-vietti esille tulee, että koko porukka on oltava ns. silmien alla.
Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Ise tosin sai mahtavan päänsäryn, Kari epäili, että "olet saanut liikaa happea ja ulkoilua". Loppupäivä otettiinkin ihan rennosti makoillen.
Mummo ja vaari lähtivät tänään kotiinsa," oli mukava nähdä ja kiva kun kävitte
". Katsastellaan jos meistä sitten joku tulisi, tai todennäköisesti Sandra, mummoa ja vaaria tapaamaan sinne pohjoiseen.2006/5/24 Arco kirjoittaa"Voi Leo parkaa....Miä en nyt päässykkään leikkii sen kans kun se oll satuttannu jalkans
, sen täyty lähteä äippänsä kans eläinlääkäriin. Toivottavast se ei oo mitään vakavaa, niin miä pääsisin ens viikoll sitä kattoon.Meill on ollu äipän kans ihan sellanen luppopäivä, otettin yhes päikkäritkin. Äippä nukku sängyll ja miä sängyn alla. Meill kun ei, kuulemma, koiria sänkyyn lasketa
.Ai niin, meill on kyll laitettu jotain kumman jauhetta kaikkiin niihin paikkoihin joita miä kovast tykkäisin pureskella. Se jauhe aivastutaa ja maistuu pahalt, jos sitä vahigos maistaa joutuu heti menee juomaan. Äippä kerto, ett se on valkopippuria- yäk!!!
.Nyt sitä pippuria on kaikis lipaston vetimis, säilytyskoreis, johois ja sohvan kulmas sekä lehtikorin kannes.
Sitt miä olin toissa yönä tehny jekun tolle iskälle
, miä olin käynny tekemäs suuremman hädän sen treenikassiin. Mitäs oli jättänny sen lattialle- äippäkin sano, ett lattialle ei kannata jätää mitää mihin miä en saa koskea etu-tai takapäällä. Iskä kyll sano, ett sitä hävetti punttisalill pestä niit mun kakkoja sielt kassist ja sitte se väitti, ett se kassi oli puolillaan kakkaa. Se ei kyll pitänny paikkaansa millään, miä en koko elämäni aikaan oo saannu puolta kassia kakkaa aikaseks. No, eipä sitte tarvinnu iskänkää huhkia siel salill liikaa... Äippä sano, ett sellast se elämä vauvojen kans on ja iskä sano siihen, ett min pitäis käytää vaippoja.Tänää me äipän kanss harjoteltiin tule, istu, seiso, maahan ja seuraa- käskyjä. Niin, ja sitt tyhmää irrota-käskyä, mikä on min mielest ihan turha käsky. Noit käskyi me harjoteltiin ihan vaan kotona sisäll, äippä ei oikein usko, ett miä osaan ne tuoll ihmistenilmoil. Siell kun on paljo kaikkee muuta mielenkiintost
.Miä tosin aina välill yllätän ton äipän kun me ollaan kaupungill. Ihan oikeesti miä osaan kävellä nätist äipän vierell ja ohittaa kaikki ihmiset ym. Miä en kyll ymmärrä miks tääl kotoon pitäis niin hienost käyttäytyä, tärkeinthän on ett tosi paikan tullen osaa olla koiriks
 . Vähä miä tänään jahtsin tota Olgaa, mutt sitt silt palo pinna ja se räppäs taas minuu tassull. Miä kyll heitin maihin heti. Lyhyt piuha noill kissoil, ne ei ollenkaan ymmärrä kuin hauskaa meill vois olla
. Noorus kun oll syömäss niin miä vaan makailin siin keittön lattial ja aattelin, ett jos se vaikk huitasis mulle kans vähä tonnikalaa. Mutt en miä sitt mitään saannu, äippä sanokin, ett mulle on ihan omat sapuskat.Me ollaan huommeen menos Repovedelle "patikoimaan" ja vissiin minust otetaa taas kuvii. Äippä sanokin, ett sen täytyy ostaa itteleen uus kamera
 niin minust saadaa kuvii ja paljo ja sellasii mitä voiaan sitte laittaa tänne min sivuille .2006/5/23 Arco kirjoittaaMiä kävin tänään lääkäris, siis eläinlääkäris. Se täti tuikkas min niskaan piikin, enkä yhtään itkenny vaan olin tosi cool. Muutenkin äippä oli minust oikein ylpeä, miä käyttäydyin kuin herrasmies. Ootushuonees olin äipän sylis ihan rauhallisest ja sitt siel tutkimushuonees osasin istua sill korkeel pöyäl. Se eläinlääkäritätikin sano, ett miä oon kovin rauhallinen, epäili ett minuu vähän hirvittää. Ei minuu kyll mikään hirvittäny, miä kun en pelkää mitään, mutt en sitte viittinny kertoo sille eläinlääritädille niist meijän harjotuksista.
Ne harjotukset, kerron jos ette tiiä, on sellasia käsittelyharjotuksia. Äippä kattelee min korvii ja hampait ja miä joun seisoo silloin pöyäll. Pöyälle en muuten sitte pääsekkään, en ees kuulemma saa yrittää hyppiä sinne. Outo juttu, se pöytä, ensin sinne ei saa yrittää mennä ja sitt joskus sinne oikein nostetaan.
.Ei me kauaa siell eläinlääkäris oltukaan, Noorukselle ja Zulialle varattii ens viikoks rokotusajat- ne ei kyll varmaan osaa olla siel yhtä hienost kun miä.
Me käytii eilen iltakävelyl tuoll Eerolan golfkentäll. Äippä sanokin, ett sinne pitäis mennä joskus yöllä ja sitt miä saisin juosta siell vapaana niin paljo kun minuu huvittais. Mutt se tais olla ihan vitsi vaan. Hienon näköst siell kyll oli ja paljo jahattavii autoi. Sitte niit ihmisten golfbagejä piti vähä vahtia ja vähä niille murista
. Must otetiin tosi hienoi kuvii kans, äippä lupas laittaa ne tänne näkyvii kun kerkiää.Ai niin, en oo muistannu kertookaa, ett meill on vierait. Tai ei ne mitää vierait sillee oikeesti oo, vaan mummo ja vaari, siis ton äipän vanhemmat. Vaarin kans miä tykkäisin kovast riehua mutt äippää sanoo, ett miä meen sitt ylikierroksille
 ja muutun ihan uhmakkaaks, kuulemma. Mummo on sitt tehny nää sivut mulle ja äipälle. Aikas hienot, vai mitä
? Mummoll ja vaarill on sellanen pyörill liikkuva talo. Se on minust paljo kivempi kun se meijän oma auto. Siin "talos" miä saan istuu äipän sylis kun se liikkuu. Omas autos min tarttee istuu takapenkill ja mull on ne omat turvavyövaljaat.Huommeen mull on treffit Leon kanss. Leo on min kaveri ja miä oon käynny sen luona leikkimäs. Ekaks me juostaa hirveäst ja sitt juuaan samast vesikupist. Ja sitte miä oon ihan poikki ja nukkumatti tulee heti kun miä tuun kotiin
 . Äipän mielest Leol on kovin pitkä pinna kun se antaa mun roikkua sen korvis ja naamas. Leo on minuu vähä vanhempi espanjanvesikoiranpentu ja minust oikein mukava kaveri. Saas nyt nähä onks se kovast kasvannu, meinaan vaan ett kun miä oon. Äippä sanoo, ett miä on melkein kaksinkertanen siihen nähen mitä olin sillon kun muutin tänne. Eli aika juippi .2006/5/22 Eija kirjoittaaArcon päiväkirja käsittää koiran ajatuksia ihmisvinkkelistä ajateltuna. Arcon päiväkirja sisältää koiranpennun tekemiset ja ajatukset, ja siihen kannattaa suhtautua huumorilla
. Itse sitten täydennän päiväkirjaa ja kertoilen elämästämme muutenkin. Saattaapa sivuilla joskus vilahtaa myös kissojemme "ajatuksia". Tarkoitukseni on kerätä sivuille linkkejä, joissa kerrotaan koirista ja kissoista, mikseipä muistakin lemmikkieläimistä.
Arco saapui meille 23.4 sunnuntaina. Olin perheelle puhunut pitkään ja hartaasti koiran hankkimisesta ja 23.4 kolmen vuoden odotus palkittiin. Olin soitellut "läpi" Kennelliitot ja hollanninpaimenkoira yhdistyksen pentuvälityksen. Olimme käyneet rotuun tutustumassa Hankasalmella Lissunmustassa sekä viime joulukuun Messarissa Helsingissä. Rotu on sen verran harvinainen, ettei siihen tahdo kauppareissullaan törmätä. Itse ihastuin rotuun koirakirjan kuvan perusteella eli ulkonäkö viehätti. Koiraahan ei todellakaan kannata ulkonäön vuoksi hankkia, luonne se pääasian on , ihan niinkuin meillä ihmisilläkin.
. Halusin kuitenkin koiran jonka kanssa voisi jotakin omiksi tarpeiksi harrastaa, jolla olisi kokoa "riittävästi" ja joka voisi myös pihaamme vahtia. Hollanninpaimenkoira tuntui rotuna meille sopivan.Arco on ns. ei-näyttelylaatuinen koira, jolta puuttuu hollanninpaimenkoiralle tyypillinen musta raidoitus. Näyttelyuraa emme tämän takia tule harrastamaan ja itseänikin kiinostavat enemmän muut jutut esim. toko, jälki tai rauniot.
Arcolla on kunnia olla ensimmäinen oma koirani. Lapsuudenkodissani oli koira, cockerspanieli Nökö, josta vastuun kantoivat vanhempani. Nyt sitten katsellaan kuinka koirankasvatus minulta sujuu... Arcon kasvattaja, Kukkasen Liisa, oli Arcon mukana tulleeseen "Pitkäkarvan käyttöohjekirjaan" kirjoittanut; "Hollanninpaimenkoirasta en voi luvata helppoa koiraa, mutta hauskan ja haasteellisen kumppanin olet saanut." Onneksi Lissu myös on luvannut "taustatukea" Arcon kasvatukseen eli jos ongelmia tulee rimpautamme Lissulle
. Tarkoitukseni on viedä Arco ns. koirakouluun kunnes saamme rokotusasiat kuntoon, joten eiköhän Arcosta ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö ole kasvamassa.2006/5/21 Arco aloittaa päiväkirjansaOon 2.3 2006 syntynny hollanninpaimenkoira, pitkäkarvainen ja keltainen sellainen, Arco. Oikein viralliselt nimeltäni oon Lissunmustan Jelmer G´Arco. Asustelen tääll Etelä-Suomes sellasel pienell tehaspaikkankunnall, meijän perheesseen kuuluu toi ihmisäippä Eija, iskä Kari ja sitte toi Sandra, kait se sitte on mun" sisko" . On tääl kyll muitakin eläimii: kissat Noorus, Zulia ja Olga ja undulaatit Jussi ja Heikki, sitte on vielä pari akvaariota. |
|
|
