| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2008/11/30 Luopumisharjoituksia ja supikoiriaInnostuin tänään aamutuimaan hieman harjoittelemaan koirien kanssa. Kepan kanssa otettiin vain luopumisharjoitusta eli koira luopuu kädessäni olevasta namista saadakseen sen. Pidän siis namia avokämmenellä ja koira tietenkin harjoituksen alussa yritää napata sen, tällöin nyrkki kiinni ja odotetaan niin kauan että koira jättää nyrkin rauhaan ja heitetään nami koiran taakse. Kepa oli kyllä harvinaisen innoksas saamaan namin, se puri, raapi ja nuoli kättäni suhteellisen pitkään ennenkuin sain sitä palkattua. Mutta edistyttiin suht nopeasti siihen, että Kepa kävi haistamassa kättäni jolloin jouduin laittamaan käden nyrkkiin, heti tämän jälkeen Kepa kyllä peruutti kädestä poispäin ja pääsin palkkaamaan koiran.Eli ei vielä olla samassa pisteessä kuin Arcon kanssa.
Arcon kanssa otetiin luopumista myös, ihan vaan muistin virkistämiseksi koska koira jo tämän jutun osaa. Arcoa voi ikäänkuin "jahdata" ympäri huushollia nami avokämmenellä ja koira vaan peruuttaa namista pois päin ja kääntää päänsäkin pois ettei näkisi namia. Aika huvittavan näköistä. Arcon kanssa otetiin vielä kosketuskeppiharjoitusta ja tassulla alustaan koskemista sekä istumista ihan minun eteeni.
Nyt illalla kävelin kummankin koiran kanssa erikseen ns. peruslenkin ja Arcon kanssa nähtiin kaksi supikoiraa. Lenkin varrella on ojan ylittävä siltä ja sillalla Arco rupesi ns. patsastelemaan ja tuijotti ojalle päin. Sanoin, että "älä viitsi höpsiä ei siellä mitään ole" enkä todellakaan huomannut mitään. Arco rupesi haukkumaan ja parinkymmenenmetrin päästä lähti kaksi supikoiraa vipeltäämään kovaa vauhtia meistä poispäin. Luulen myös kummankin koiran käytöksen perusteella, että paikallinen kettukin oli liikekannalla.
Sandran kanssa käytiin tänään elokuvissa katsomassa "Mamma mia", joka olikin ihan mukava elokuva. Edellisestä elokuvissa käynnistä taisikin olla aikaa jo kymmenen vuotta. 2008/11/28 Kissoja ja koiriaVeikkasin silloin kun Arco meille muutti, että kissojen elämä muuttuu "normaaliksi" kahden vuoden kuluessa. Normaalilla tarkoitan sitä, että kissat kulkevat, syövät jne. samalla tavoin kuin ennen koiran tuloa. Vähän pidempi aika tähän kuitenkin kului, koska tilanne alkaa nyt muistuttamaan kissojen kohdalla elämää "ennen koiria". Tiedä sitten viivästyttikö Kepan meille muutto tätä asiaa vai lämpenevätkö kissat vaan niin hitaasti.
Kissathan ovat eläneet koko koirien meillä olo ajan ihan normaalia elämää. Mutta ovat olleet varovaisia suhteessa koiriin, esim. koirien riehuessa sisällä kissat oleilevat kiipeilupuissaan tai muussa turvalliseksi todetussa paikassa. Poikkeuksen on tietysti muodostanut koirapoliisi-Olga, joka on puuttunut koirien "huonoon" käytökseen. Nooruksen ja Zulian käytöksessä on lähiaikoina tapahtunut selvä muutos.
Kari oli eräänä iltana syöttänyt vierkkäin istuville Zulialle ja Arcolle vuoronperään kinkkuleikettä. Kissa, niinkuin koirakin, olivat malttaneet istua paikoillaan ja odottaa omaa vuoroaan. Tänään Kari oli jättänyt koirat ja kissat samoihin tiloinin ja jäänyt vakoilemaan tapahtumia ikkunan taakse. Noorus, joka on arkajalkojen arkajalka, oli istunut eteisen tuolilla. Arco oli lähestynyt kissaa, joka ei siis ollutkaan tavoilleen uskollinen eikä pinkaissut karkuun, vaan istuä törötti tiukasti tuolilla. Ohimennessään Arco oli käynyt nuolemassa Nooruksen pään ja jatkanut sitten nukkumapaikalleen saunaan.
Mehän olemme olleet todella varovaisia kissojen ja korien kanssa. Todennäköisesti kissat eivät ole koirista kärsineet kun mitään stressioireita ei niille ole tullut. Aluksihan olin ihan varma, että ainakin Noorus sairastuu johonkin pissavaivaan stressin takia tms. No, tätähän ei kuitenkaan tapahtunut.Tietysti eläimet ovat eläimiä ja mitä vaan voi oikeasti sattua milloin vaan. Mutta olen erittäin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. 2008/11/24 Hyvän hajuisia tyttöjäMeillä on kotona härdelli. Siis sellainen härdelli kuin vain yksi juoksuinen tyttökoira ja hajumaanikko poikakoira voivat vaan saada aikaan. Naapurin mieskin oli katsellut epätoivoisena koiriemme puuhastelua pihalla. Kari oli joutunut häntä lohduttelemaan, että "ei meille koiranpentuja ole tulossa. Arco on leikattu". Ehkä ajatus kymmenestä holskun pennusta olisi saanut naapurisovun liitokset natisemaan. Vaikka itseäni houkuttaa kovin ajatus YHDESTÄ holskun pennusta kovastikin.
No tiedossahan on, että härdelli ei jatku enää kauaa. Nyt ei olla viitsitty pitää koiria vahtimatta pihalla, vaan ollaan toppuuteltu niiden intoa tuottaa jälkeläisiä. Arco tottelee hyvin tässä asiassa mutta Kepaa hormoonit tuntuvat vievän kovasti, tosin Arcon hormoonituotantoahan on kirurgisesti vähennetty. Juuri nytkin Arco on pihalla yksinään ja Kepa vikisee tuulikaapissa, raukka.
Lunta on satanut kovasti. Ja koirat ovat innoissaan. Kissat eivät niinkään, ainoastaan Olga mieluilee kissatarhaan. Sandra putsasi tänään kissatarhan katon lumesta, mikä olisin erinomainen juttu.
Tulevana viikonloppuna on kolmen päivän vapaa, joten tiedossa on pitkiä lenkkejä ja puuhastelua koirien kanssa. Kivaa!!!
Sanna olikin kommentoinut tuota edellistä kirjoitusta Arcon luonteesta
 . Tottahan se taitaa olla, että ei ne omenat ainakaan kovin kauas puusta pompi . Täytyy myöntää, että koiran ja minun välinen suhde on kohentunut kummasti kun olen tyystin unohtanut koiran fyysisen kurittamisen. Vaikka sitä ei juurikaan ole sitten pentuaikojen "kurmotettu" vaan käsketty ja komennettu sanallisesti.Olen kiitollinen Rajamäen Jaanalle, joka valoi uskoa ajatukseeni, että dominoivan koiran kanssa ei ole järkevää lähteä fyysisesti mittelöimään varsinkin silloin kun sanallinen käsky tehoaa. Tuohon Arcon harrastamaan murinaan Jaana sanoi, että "jos koira tottelee, niin anna murista. Jos karsit fyysisillä rankaisulla murinan pois, saattaa sinulla kohta olla käsissä koira, joka hyökää/puree varoittamatta". "Laumanvartijakoirat"-kirjassa todettiin vielä tuosta dominassista se, että se on koiran luonteessa oleva asia, eli ei mitään omistajan tekemisillään koiran luonteeseen "tuotu" juttu. Lisäksi Arco on tarkka resursseistaan, esim. lepopaikka ja ruoka. Ruuan kanssa tai sen vahtimisessa, ei enää ole ollut mitään ongelmia. Eilenkin otin Arcolta ydinluun auttaakseni sitä saamaan syötävän ytimen pois. Ei mitään kommentointia tai vahtimista. Nameja koirat etsivät yhdessä jne. eikä tässäkään mitään ongelmaa.
Wirenin Tommy sanoi Arcosta jo pentuna, että se on ennemmin pehmeä kuin kova koira. Ja Tommy sanoi, että hänen mielestään pehmeä koira on "fiksumpi" eli oppii tosi nopeasti. Ja Arcon kohdallahan tämä pitää paikkansa tosi hyvin.
Terävyyttäkin taitaa Arcolla olla ihan omiksi tarpeiksi, ei se mikään superterävä ole mutta reagoi kyllä nopeasti.
Olen Arcon kanssa oppinut koirista varmaan enemmän kuin olisin koskaan oppinut, jos esim. Kepa olisi ollut ensimmäinen koirani. Ja tiedosta kyllä hyvin, että Arcosta olisi saattanut tulla aika ongelmallinenkin tapaus. Arcon onneksi tutustuin Wirenin Tommyyn ja Rajamäen Jaanaan
.Ja tietysti olen tosi kiitollinen Lissulle ja Sannalle siitä, että Arco on meillä
.2008/11/20 TervehtymistäAjattelin ja päätin, että tästä talvesta ei itselleni tule yhtä kökköä kuin viime talvi oli, niin siis terveyden suhteen. Viime talvi oli yhtä jatkuvaa poskiontelotulehdusta ja keuhkorahinaa. Joten marssin työterveyslääkärille hakemaan troppeja. Lääkkeiden ansiosta olo onkin kohentunut melkeinpä normaaliksi.
Joten olen lenkkeillyt nyt pääsääntöisesti Kepan kanssa, koska Kari on ihmeen ihastunut ajatukseen lenkkeillä Arcon kanssa. Kepan juoksu on edennyt ja tytsystä on tullut takaisin sellainen ihana, vieressä kävelevä ja aktiivisesti kontaktia hakeva tytöntyllerö, niin kuin se joskus aikaisemmin oli. Ilmeisesti juoksut vaikuttivat Kepaan, ja olemiseen, jo jonkin aikaa ennen niiden alkua. Tämä pistää miettimään sellaistakin vaihtoehtoa kuin koiran sterilisaatio...Ainakin jos tavoitteellisesti harrastaisin koiran kanssa jotakin leikkauttaisin sen oikopäätä. No, katsellaan ja mietitään asiaa.
Tilasin "Laumanvartijakoirat"-kirjan, koska haaveilen, että joskus minulla on mahdollisuudet hankkia keskiaasianpaimenkoira. Kirja oli hyvä, olen sen nyt pintapuolisesti lukaissut. Siellä oli maininta koirasta, jonka käyttäytyminen on samanlaista kuin Arcon. Siis tismalleen samanmoinen. Koiraa kuvattiin "kovikseksi", ei siis luonteeltaan kovaksi vaan epävarmaksi. Koira peittää epävarmuuden "raflaaviin" eleisiin. Juuri näin itsekin olen ruvennut Arcosta jo aiemmin ajattelemaan. Oikeastaan huvitti tuo "koviksen" kuvaus kirjassa niin hyvin se nappasi meidän Arcoon. Tosin siinä todettiin, että ko. koirat ovat hyvin dominoivia ja mieluustihan meilläkin Arco sanelisi sen, että kuka liikkuu ja missäkin
. Tosin kaikki laumavartijaroduthan ovat luonteeltaan joko pehmeitä tai hieman pehmeitä, ja tod.näk. meilläkin on ainakin hieman pehmeä koira, vaikka rotu on erilainen. Kirjassa koirat kehoitettiin kouluttamaan nameilla ja elekieltä käyttäen esim. rauhoittavat singnaalit. Joten ilmankos kirjasta sitten tykkäsin .Mitään kovin kummoista täällä ei ole tapahtunut, lunta satoi tänään suht paljon. Maisemat ovat kyllä tosi nättejä ja nyt metsässäkin näkee taas lenkkeillä. Joten tästä sitten eteenpäin.
2008/11/13 Kuumetta ja turhautuneita koiriaItselleni on iskenyt jonkimmoinen influenssa/flunssa pöpö. Olen ihan ihmeissäni kun kuumetta on ollut parina päivänä, en meninaan sitten millään muista milloin viimeksi itselläni olisi ollut kuumetta. Olo huononi toissapäivänä ihan muutamassa tunnissa; raajojen kolotusta, pahoinvoinnin tunnetta, kurkkukipua, pääkipua jne. Eilen illalla oli kuumetta huikeat 38 astetta. Kävin töissä aamupäivällä ja sitten nukkumassa muutaman tunnin kotona ja illalla uudestaan töihin. Tänään meninkin töihin vain illaksi samoin kuin huomenna. Nyt olo on suht hyvä mutta kuume tuntuu nousevan aina iltaisella. Ja tietysti poskiontelot on pahana, toivottavasti tästä talvesta ei tule samanlaista kuin viime talvesta, puoli vuotta poskiontelotulehdusta lannistaa kenet tahansa
 . Mutta tämähän on koirien blogi eikä minun sairaskertomusblogi, joten... Koirat ovat vähän ihmeissään kun olen vaakatasossa suurimman osan aikaa. Kari lenkitti eilen molemmat koirat vaikka tarjouduin kyllä lenkittämään Kepan. Pelkään meinään suht hysteerisesti, että Kepa vielä joku päivä Karilta karkaa, se kun saattaa yrittään vetäistä itsensä valjaista takakautta pois. Eihän noitten lenkkien kanssa olisi niin väliä, pari päivää pärjäisivät koirat ihan pihalla kirmailullakin mutta tuntuu, että sen verran virikettä pitää edes saada, että pääsee lenkille. No, hyvin lenkit menivät Kepakin palautui Karin kanssa kotiin. Tänään piilottelin koirille nameja ja Kari lupautui käyttämään koirat lenkillä kun ei kuulemma ole treeni-ilta.
Kepan karvat ovat muuten kasvamassa takaisin. Selkään on ilmestynyt selva pidemmän karvan harjanne ja pantakin peittyy nykyisin jo karvojen sekaan. Koira siis rupeaa näyttämään enempi pitkä- kuin lyhytkarva holskulta.
Katselin äsken noita viime loman kuvia ja lomalle kyllä tekisi mieli. Ajattelin näinkin positiivisesti, että jos vaikka tammi- tai helmikuussa pitäisi viikon palkatonta lomaa. Toukokuussahan on se yksi lomaviikko mutta se menee "kanakurssilla" näillä näkymin. Ja ajattelin, että pitäisin loput kesälomasta ja talvilomaviikot putkeen joskus loppukesästä/alkusyksystä. Sitten voitaisiin mennä taas koirien kanssa pohjoiseen ja olla siellä koko loma . Viisi viikkoa lomaa ei kuulosta ollenkaan pahalta, eihän?2008/11/11 YleistäKävin eilen koirien kanssa, kummankin erikseen, kävelemässä Voikkaan lenkin. Aikaa meni noin suurinpiirtein 1,45 h per koira, ja sitten olinkin ihan väsähtänyt itse
 . Ilma oli ihan mukava lenkkeilyyn, pientä tihusadetta mutta muuten ok. Kepan kanssa meitä tuli vastaan hevonen ratsastajineen, tytsy seiso kahdella jalalla mutta ei vissiin arvannut avata sanallista arkkuaan kun vaan puhisi, aika iso oli hevonen. Arcon kanssa puolestaan tuli vastaan poni kärryineen ihan pimeällä hiekkatiellä. Koiran käytöksestä arvasin ennenkuin poni näköpiiriin saapui, että jotakin erikoista kohta eteen putkahtaa. Arco ei sanonut mitään, halusi vaan ohittaa moisen ilmestyksen äkkiä. Kissoihin emme tällä kertaa törmänneet.Kepalla alkoi tänään juoksu, ja olenhan minä sitä jo odotellut, ja ihan vielä ajallaan. Pientä piippaamista on ollut muutamana päivänä ja yleistä levottomuutta mutta Arcokin ottaa vielä ihan lungisti.
Tänään tilasin Kepalle selkä-, häntä-, lonkka- ja kyynärkuvauksen. Samalla kuvataan nuo pari hammastakin. Kuvauspäivä on 18.12 torstaina. Sykkeeseen meinasin tytön viedä kun ollaan siellä aikaisemminkin käyty. Samalla tilasin molemmille koirille silmäpeilausajan mutta se menee kuulemma ensi vuoden puolelle ja tarkkaa ajankohtaa ei vielä tiedetä. Tulee sitten sekin tehtyä. Kun vielä saisi ne luonnetestausjuttut varattua niin sitten olsi nämä "pakolliset" hommat hoidettu.
Kissojen ja koirien yhteiselosta sen verran, että asiat alkavat olla mallillaan. Juliakin liikkuu ihan normaalisti eikä juurikaan välitä koirista, Noorus pikkaisen vielä häiriintyy mutta nytkin nukkuu Kepan kanssa sängyn päällä sulassa sovussa. Olga tosin yllätti Arcon eräänä päivänä puskemalla päätään Arcon kuonoon. Arcon ilme kertoi kyllä kaiken, se ei olikein tiennyt miten moinen kohteliaisuus olisi pitänyt otaa vastaan, joten tyytyi vaan istumaan paikallaan ihan jäykkänä ja tuijotti minua. Onneksi on mennyt näinkin hyvin, vähän hitaammin kissat ovat koirille lämmineet kuin ajattelin mutta niinhän sen sanontakin on, että hitaasti hyvä tulee.
Tänään piilottelin taas nameja koirille ja Kepakin on jo jyvällä jutusta. Arco tosin tekee hommia järjestelmällisesti ja rauhallisesti kun Kepalla se on vähän sellaista sähläysmeininkiä.
Joten ei muuta tällä kertaa. 2008/11/9 Yleistä höpinää ja mitä Tohelotytsylle taas tapahtui...Ei päästy Anun kanssa kasvattajakurssille, mikä on mielestäni tosi tylsä juttu
. No, täytyy katsastella olisiko lähiseudulla joskus ko. tapahtumaa tarjolla.Kepalla on yksi arpi naamassa lisää ja kylkeäkin se nuoli tässä eräänä päivänä, naarmu oli sielläkin. Koirat eivät todellakaan tappele keskenään, vaikka sitä ei ehkä kukaan uskokaan, pihalla nujakoivat kun vieras koira menee ohi. Ja inhimillistäen touhu näytää tältä: Kepa aloittaa haukkumisen ja Arco ei sitten yhtään tykkää, että Kepakin vahtisi pihaa. Arcokin haukkuu ja Kepa hyppää sen selän päälle, haukkuvat toisilleen (Kepa erityisesti tykkää tästä touhusta). Arco, päivästä riippuen, joko lähtee pois paikalta tai napaa Kepaa selästä kiinni ja "siirtää" sen johonkin talon seinustalle odottamaan. Kepa vaan haluaisi sanoa aina sen viimmeisen hau-sanan.
Sama homma oli autossa tässä eräänä päivänä
 . Olin pakannut koirat autoon mukaan kun lähdin kauppaan. Tietysti tällä kertaa piti haukkua kaikki näkyvät koirat. Haukkumista ei meinaan aina tapahdu ja siksi paino on sanoilla tällä_kertaa. Kepa aloitti haukkumisen, Arco murisee ja Kepa haukkuu lisää... Arco yritti napata Kepaa naamasta kiinni mutta tytsy on liukas kuin salakka ja homma ei onnistunut. Arco käänsi selkänsä Kepalle mutta Kepa tunkee vain pojan naaman eteen haukkumaan väyh, väyh . Ihmettelen välillä Arcon pinnan pituutta ja todellakin ihmettelen Kepassa olevaa sinnikkyyttä. Hommahan todennäköisesti loppuisi jos Arco sanoisi todella kovan sanan ja tosissaan pölläyttäisi Kerttua. Tiedä sitten miksi näin ei tapahdu vai muhiiko se vielä pinnan alla. Olen ajatellut, että Arcoa ehkä pidättelee se, että minä olen paikalla tai siiten nuo elukat ovat niin fiksuja, että antavat asian olla, ettei laumassa tapahdu mitään joka voisi vaikuttaa laumasuhteisiin. Eli tässä asiasa resursseista voidaan tinkiä yhteisen edun vuoksi, toisin sanoen asialla ei ole niille minkäänmoista väliä. Lähinnä homma vaikuttaa lapsien kinaamiselta.Korostan vielä, että koirat eivät ota yhteen tosissaan eli meillä ei tapella. Koirat oleilevat samoissa tiloissa eikä niiden keskinäistä eloa tarvitse vahtia ollenkaan.
Arco on suht paljon lenkkeillyt Karin kanssa: Kari ottaa mielummin Arcon lenkille mukaan koska poika kävelee hihnassa todella hienosti. Kepalla ilmassa on pientä ylipinkeyttä ja intoa hieman liikkaa Karin makuun. Arco kävelee löysässä hihnassa, ei juurikaan vedä eikä viitsi haukkua muille koirille. Jaksan aina olla iloinen tästä Arcon hihankäyttäytymisestä kun muistelen yhteiselomme alkutaivalta. Huh, kylmä hiki poukkaa pintaan vieläkin. Naapurustossa asuva sheltin omistajakin sanoo miltei aina meidät nähdessään, että todella hienostihan se Arco nykyään hihnassa kävellee. Joten voitte vaan kuvitella, että aina ei ole kävelty
.No, eilenkin pojat olivat lähteneet lenkille kahdestaan kun tulin illalla kotiin. Kepa oli kotona odottelemassa, ja olikin ihmeen rauhallisena makailemassa eteisessä. Ajattelin, että kävellään me likat sitten ns. Voikkaan lenkki. Sillalla tuli vastaan pariskunta kolmen suomenlapinkoiran kanssa ,jotka sitten haukkuivat oikein urakalla eikä Kepakaan siinä sitten huonommaksi jäänyt. Pidän koiria mileleen kahdeksan metrin fleksissä, silloin kun liikun sellaisella alueella missä voi niiden antaa olla hieman vapaammin. Eli, Kepa siis juoksenteli fleksin perässä. Kutsuin Kepaa usein luokse ja mielellään se tätä hommaaa jaksaakin. Käveltiin sitten peltojen halki menevää hiekkatietä missä ei ole katuvaloja ollenkaan. Kepa jäi haistelemaan pellon laidalle jotakin ja vilkaisin taakse, samalla hetkellä Kepa hyppäsi ilmaan ja lähti juoksemaan tien viertä, häntä rullattuna selänpäälle, oikein tomerana. Ajattelin, että siellä oli jokin erikoinen haju koska koira käyttäytyi normaalista poiketen. Päästiin Voikkaan sillalle jossa on erittäin hyvät valot ja huomasin, että Kepan vasemmasta korvasta vuotaa verta. Tutkin siinä hieman korvaa ja ajttelin, että Kepa oli mahdollisesti siellä pellon laidassa kohdannut kissan, onneksi korva ei ollut halki vaan siinä oli pintanaarmu. Tultiin kotiin, pestiin korva ja laitettiin antiseptistä liuosta, että pöpöt eivät pääse jylläämään havassa. Korva vaikutti todellakin siltä, että kissan kynnet olivat siinä käyneet. Yksi pidempi naarmu, jonka iho oli "rullautunut" naarmun toiseen päähän ja muutamia pistonaarmuja. Toinen vaihtoehto, joskaan ei todennäköinen, on että pellon laidassa olisi ollut piikkilankaa esim. kerällä. Tosin en ole siellä koskaan moista nähnyt. Loppulenkin Kepa hieman varovasti meni haistelemaan pöheikköja mutta ei kotona ollut omista kissoista moineskaan. Kepalla on tapana lenkillä "jäljestää" kissoja eli tämä mahdollinen kohtaaminen ei ollut ensimmäinen kissan kanssa. Yleensä kissat vaan lähtevät karkuun kun Kepa tulee riittävän lähelle, tiedä sitten olisiko kissalla ollut hiirisaalis kun ei pakoon lähtenyt. Yleensä en laske koiria vieraiden kissojen lähelle enkä tykkää, että ne kissoja "hätyyttelevät" mutta Kepa on onnistunut pääsemään nenäkontaktiin usemaankin naapuruston kissan kanssa. Ei sen niille mitään tee, tuntuu tykkäävän niistä niinkuin omistakin kissoista. Mutta kun niistä kissoista ei tiedä, onneksi ei tällä kertaa kynnet osuneet koiran silmään.
Ajattelin tänäänkin lenkkeillä saman reitin, niin katsotaan kuinka Kepa nyt ko. paikkaan suhtautuu.
Tämänmoista kuuuluu tänne   . |
|
|
