Täyttyy varmaan päivittää noita Arcon kuvia, poika on kasvanut valtaisasti noista kuvista. Ei enää samaksi koiraksi uskoisi. Arcolla on painoa jotakuinkin 22kg ja säkäkorkeus on siellä 60 cm paikkeilla. Vähän hoikkaisen oloinen poika mutta ihme , että on noin vähällä syömisellä kasvanut.

 

Arcolla on alkanut ns. murkkuikä, jos koirilla nyt sellaista on. Lenkillä muristaan ja pörhennellään kaikille kummallisuuksille, vaikkapa oudon näköiselle puulle. Hajut kiinnostavat kovin, ja jonkin hemaisevan tyttökoiran jalanjälkiä seurataan innokkaasti. Lisäksi Arco on muutaman kerran yrittänyt astua Karia, josta Kari ei ymmärrettävästi ole kovin innostunut. Ruokakupista Arco on Karin suhteen tarkka, on rähähtänyt muutaman kerran Karille. Tosin isäntä syyttäköön itseään kun meni ajattelemattomuuttaan lisäämään Arcolle ruokaa niin, että otti kupin pois kesken pojan ruokailun. Sanonta "tyhmyydestä sakotetaan" pätee tässäkin.

 

On Arco rähähtänyt myös minulle yhden kerran. Annoin pojalle eilen pakkasesta naudan rustoluun. Arco tuntui tykkäävän kovin mutta kun luu veresi olohuoneen mattoa hain "syöntipaikasi" pyyhkeen. Muutaman kerrran siirsin luun pyyhkeen päälle ja Arco seurasi perästä kiltisti. Puuhailin keittiössä kun Kari huusi, että" taas se siirsin sen luun matolle". Menin olohuoneeseen ja komensin Arcon luun kanssa pyyhkeen päälle. Poika tottelikin hienosti ja siirtyi luineen pyyhkeelle. Itse osoittelin vielä pyyhettä ja Kari rupesi puhumaan ja samassa Arco rähähti, minulle vai Karin puheelle- se jäi vähän epäselväksi. Itse kävinkin lattialle pyyhkeen viereen istumaan ja katsomaan televisiota ja Arco jatkoi luun syömistä rauhassa vieressäni.

 

Seuraava rustoluu syötetään sitten niin, että minä pidän sitä kädessäni. Huomaa sitten poika, että ei niitä kukaan muu halua. Muista luista Arco ei ole moksiskaan, ne voi aivan hyvin ottaa pois kesken syömisen. Tosin miksi ne pitäisi ottaa pois, sitä en ymmärrä, joten poika saa syödä rauhassa luunsa.

 

Olen käynyt Arcon kanssa joka päivä tuossa lähimetsikössä, niin Arco saa juosta siellä vapaana. Saa murkku juosta pahimmat riekkumisensa siellä, kävelee nätimmin remmissäkin. Tosin ns. remmikäyttäytyminen on jo suht hanskassa, toisia koiria ei vaan vielä ilman mitään "episodia" ohiteta.  Joten mielenkiintoisa aikoja elellään mutta Arco on kyllä hauska noine toilailuineen, välillä sille ei voi muuta kun nauraa.

 

Kissat ovat kyllästyneet Arcoon perusteellisesti. Eli ne eivät jaksa enää siitä välittää. Olga antaa Arcon kuonollaan tökkiä itseään vaikka olisi nukkumassa, ja jos koiran lähentelyt eivät Olgaa miellytä tulee tassunisku päin näköä. Zuliakaan ei jaksa enää pinkoa karkuun vaan jää aina sisääntullessamme katsastamaan Arcon. Noorus piilottelee vielä useasti nojatuolin alla mutta läppää Arcoa jalkoihin kun se nojatuolin ohi kävelee. Jos Noorusta sylityttää niin se tulee makaamaan mahani päälle oli Arco paikalla tai ei. Eli edistystä on kissojen suhteen tapahtunut minusta lyhyessä ajassa melkoisesti.

 

Tulevana perjantaina matkaamme Arcon kanssa Punkalaitumelle Clikcers Trainers Clubin järjestämälle nakusutinkoulutusleirille. Itse odotan kovasti leiriä, ja toivonmukaan Arco jaksaa keskittyä tehtäviin harjoituksiin vaikka siellä on muitakin koiria. Tavoitteemme on joskus päästä harjoittelemaan hajuerottelua, kunhan ensin itse opettelen koiraa kouluttamaan.

 

Sanda on matkustanut syyslomaviikoksi Venäjän Karjalaan Laatokan rannalle Aunukseen, siellä on kuulemma jo lunta maassa ja muutenkin mukavaa. Meinaavat käydä myös Petroskoissa kaupoilla.