| Arco ja Eija 的个人资料Hollanninpaimenkoirat Ar...照片日志列表 |  工具  帮助 |
|
2009/1/18 Pohdintaa ja mietintämyssyn pitoaKaikenlaisia asioita on tullut viime päivinä mietittyä. Ja vällillä aivoratas lyö tyhjää
 . On tullut pohdiskeltua, että voiko koirien kanssa käyttää rauhoittavia singnaaleja väärin ja voiko koiraa oikeastaan palkata tunnetilasta (tää tuli mietintämyssyyn kun lueskelin jotain PP;n ketjua). Sitten on tullut mietittyä tota Kepalle tehtävää sterilisaatio + hammasoperaatiota. Tätä lähinnä siksi, että mietityttää, että jos koiran on todella "kaksinkertaisen" kipeä niin pitäisikö hammasjuttua siirtää ja operoida tulevaisuudessa sitten ylä-sekä alahampaat samalla kertaa. Käytännössähän se sitten tarkoittaisi, että tässä ekassa operaatiossa hoidettaisiin alapää ja tulevaisuudessa yläpää. Todennäköisesti päädynkin tähän ratkaisuun. Kaikenlaisia juttuja on tullut mietittyä. Haluaisin tulevaisuudessa kolmannen ja ehkäpä neljännenkin koiran. Vuosi 2010 olisi hyvä aika tuolle kolmannelle koiralle, Arco ja Kepa täyttäisivät silloin neljä. Kolmanneksi koiraksi haluasin tietysti pk holskun ja uroksen. Mutta olisiko uroksen hankkiminen järkevää vai olisiko narttu parempi vaihtoehto? Miellän kyllä itseni ehkä enempi urosihmiseksi, mutta tämä johtuu ehkä siitä, että niiden ulkonäkö miellyttää narttuja enemmän. Itselläni on suht selvillä millaista koiraa hakisin mutta ainahan tämä on sattuman kauppaa. Sitten joskus mieleeni putkahtaa, että olisikin kiva jos omistaisi lyhytkarva holskun...Tulevaisuudessa tulen hyvin todennäköisesti hankkimaan jonkin laumanvartijarodun yksilön, ykkösenä on keskiaasianpaimenkoira ja hyvänä kakkosena estrela (jonka ulkonäkö miellyttää itseäni). Mutta tänä kuuluu 10-vuotis suunnitelmaan, johon kuuluu myös paikkakunnan vaihdos sekä työn muutos. Olen vakaasti päättänyt, että kun täytän viisikymmentä muutan pohjoiseen lähelle vanhempiani. Tästä on myös perheen kesken keskusteltu. No, nämä asiasta ovat vasta suunnitteluasteella. Mutta ihmisellä täytyy olla haaveita.
Influenssa jälkimaininkeihin on kuulunyt ihmeellinen väsymystila. Joten ollaan Anun kanssa koirapuistoiltu muutama kerta tun edellisen päivityksen jälkeen. Arcokin käyttätyi hyvin. Kari on välillä lenkittänyt Arcoa ja minä Kepaa. Eli normijuttuja ollaan puuhasteltu.
Odotan kovasti tuota toukokuun kanakurssi nelosta, ja pitäisi ruveta vähän taitoja treenamaan, lähinnä palkkausnopeutta.
Että tällaista tällä kertaa.
2009/1/10 Sikailevia koiriaOllaan käyty koirapuistoilemassa, meidän poppoo ja Anu koirinensa. Ollaan pidetty koirat pareittain eli Kepa ja Isto sekä Pila ja Arco, ja kivasti on sujunut. Toissa kerralla Isto ja Arco pääsivät toisiaan haistelmaankin, remmissä tosin. No, Arco murisi ja Isto käyttäytyi hyvin. Olin kovasti sitä mieltä, että koko porukan voisi laitaa kerralla puistoon juoksemaan. No, se oli silloin se.
Tänään käytiin kanssa puistossa. Puistoon tuli juuri ennen meitä pariskunta, jolla oli reilun vuoden ikäiset poikakoirat. Toinen oli ujon puoleinen ja toinen sitten reippaampi tapaus. Ajateltiin Anun kanssa, että laitetaans tytöt vieraiden poikien kanssa leikkimään. Tosin ensin kokeiltiin hihnoissa, että tuleeko Kepa ja Pila vielä juttuun keskenään. Ujompi poikakoira ei oikein ollut innoissaan holskutyttöjen päällekäyvästä tutustumisesta mutta reippaampi jopa yritti astua Pilaa ja Kepasta oli pojan perässä tosi kiva juosta. En kyllä ole ollenkaan varma, että oliko ekana pinkova poika ihan samaa mieltä. No, kauan ei poikakaksiko meidän kanssa puistossa halunnut olla vaikka kovasti vakuuttelimme koiriemme hyviä aikeita. Toisaalta koirien, siis holskujen käyttäytymistä kun seuraa niin ei ole mikään ihme, että niitä pidettään vähän omituisina ja ehkäpä vähän pelottavinakin.
Otettiinpa sitten Isto tyttöjen kanssa juoksemaan ja se menikin tosi kivasti. Aikansa juoksuaan Isto joutui autoon ja otettiin Arco puistoon. Se ei sitten mennytkään ihan niin kivasti, Kepa ja Arco aloittivat harrastamansa ärinäpörinän ja valitettavasti Pila joutui sijaiskärsijäksi. Arco niittasi Pilan maahan, ja onneksi Pilalla hermo moisen mokailun kesti eikä se lähtenyt mukaan Arcon mörinöihin. Kepa, joka mielestäni oli kaiken alkusyy, joutui auton perätilaan. Kun Kepa oli poissa puistossa ei Arcokaan Pilalle murissut eikä pörissyt. Todistettavasti meidän koirat sikailevat jos ovat samoissa tiloissa. Ja Arco ei kovin kummoista ärsykettä tarvi kun kuppi menee nurin. Jostain syystä Arcosta ei ole Kepaa pölläyttämään ja siitä sitten kärsii lähin vieras koira, ei kiva ei.
Liekkö syy moiseen käytökseen sitten Arcon autossa odottelu ja siellä kierrosten kohoaminen syystä: vieraita koiria ja kaikki muut puistossa tms. Tai sitten Kepan räkyttäminen käy Arcon hermoihin mutta koska ollaan samaa porukkaa koirat eivät keskenään matsaa. Tai sitten jokin grande finaale -koiratappelu vaanii meitä nurkan takana ja kerää mustia pilviä pääni päälle. Ovathan Arco ja Kepa samanikäiset... Ja tähän ei sitten auta kenenkään mennä sanomaan, että uros ja narttu eivät keskenään tappele, en muuten usko. No, ehkä vähän dramatisoin tilannetta mutta eikä kenellekään käynyt mitään, ärsyttää vaan joka tapauksessa.
Toisaalta esim. Pilan käytöksestä voisi olettaa (vaikka koiran käytöksestä ei voi olettaa mitään), että Arco vaan pullistelee epävarmuuttaan. En meinää tältä istumalta jaksa uskoa, että tosipaikan tullen Pilan käytös olisi samanlaista kuin tänään.
Arco on muutenkin taas kunnostautunut, ei meinannut eräänä aamuna laskea Karia töihin kahvitauolta. Koira oli maannut vaan eteisen oven edessä ja murissut ja irvistellyt. Aargh !!!Sanon minä. Kari väitti ihan pokerina, että oli pelännyt että koira tulee päälle. No, tähän en kyllä kuuna päivän usko. Arco väistää ihan nätisti kun sitä vaan rauhallisesti ja päättäväisesti komentaa västymään. Se kyllä väistää ja pitää mölyt mahassaa. Suututtaa vaan, että se, todennäköisesti Karin käytöksen johdosta, pääsee pullikoimaan ja vahvistamaan tätä "muttakun minä päätä miten täällä eletään"- juttua. Tosi koko episodi jaksioi itseäni hieman huvittaa, olisipa naurattanut kun Kari olisi soittanut minulle töihin "hei, käsketkö koiraa väistämään etten myöhästy töistä". No, onneksi Karilla on pitkä pinna eikä jutusta kummempia traumoja jäänyt kummallekaan osapuolelle. Olihan koira lopulta irvistellen väistänyt ja myöhemmin päivällä totellut Kari ekasta kommenosta. Tasaisin väliajoin näitä kokeiluita Arcon suunnasta tulee, täytyy vaan olla skarppina itse. Joku tietysti neuvoisi näyttämään koiralle roti fyysisesti mutta väitän vakaasti, etä omaksumamme linja on parempi. Arcon onneksi täyttyy sanoa, että sen onni on, että emme ole väkivaltaisia ihmisiä. Jossain muussa paikassa koira saisi todennäköisesti turpiinsa tämän tästä.
Onni on siis omistaa holsku! Edellisestä vuodatuksesta saattaisi joku ajatella päinvastoin mutta väärässä olisi. Haastetta pitää koirassa olla, että ei elämä käy pitkäksi.
Käytiin puistoilun päätteeksi Anun kanssa syömässä kebabia Toroksessa. Ja sovittiin, että mentäisiin koirapuistoon huomennakin jos jaksetaan. Toivottavasti meidän toopet sitten käyttäytyvät, ja ihailtavaa kansaliasrohkeutta Anulta, Pilalta ja Istolta.
|
|
|
